Tuesday, December 30, 2008

Vuoden lopun update

Kamala maku suussa alkaa laimeta ja maistuu nyt enää vain silloin tällöin. Pirkka vastasi pinjansiemenvalitukseeni nopeasti, mutta kieltäytyy ottamasta vastuuta.

Minua pyörryttää edelleen. On huipannut koko ajan laivareissusta asti. Luultavasti myös maailman komein mies pyöritti päätäni hieman lisäkierroksille.

Olen palannut arkeen. Täksi päiväksi ja huomiseksi 0,5 päiväksi. Huomaatteko valivalivali heti.

Kävin tänään siellä työpaikassa, johon pyysivät minua ja jouduin yllätys-työpaikkahaastattelu-kuulusteluun. En ollut osannut varautua sellaiseen, en ollut suunnitellut vastauksiani. "Miksi juuri meille?" "Öh öh." "Miksi sä halusit toimittajaksi?" "Öh öh." "Ootko sä valmis haasteisiin?" "Öh öh." Kun lähdin huomasin, että tukkakin oli vähän pörrössä.

Kävin myös Alkossa giniostoksilla ja myyjä kysyi minulta paperit. Olen niin teini. Niin monessa asiassa.

No mutta huomenna suuntaamme Ruoholahteen ottamaan uutta vuotta vastaan. Voin sitten uuden vuoden päivänä pikkukrapuloissa taikoa niitä lupauksia. Ilmastonmuutos ja politiikka mielessä. Laihdu en kuitenkaan, enkä paranna tapojani. -> Kun ei itseään pysty muuttamaan, muutetaan maailma. Works for me.

Olin jo melkein ajattelemassa niitä ikäviä ajatuksia, joita ajattelen aina syntymäpäivinä ja uusina vuosina. Yritetään nyt kuitenkin muistaa, ettei uuden vuoden juhla ole sitä varten, että kelaa läpi kaikki räkänokkapummit, joita vanha vuosi toi tullessaan. Uusi vuosi ja uudet räkänokkapummit odottaa löytämistään. Ja mähän ne löydän. Ja joskus jonkun komeenkin.

Hyvää uutta vuotta.

Saturday, December 27, 2008

Joulu so far

Ja lyhennettynä. Pidemmät selvitykset seuraa.

Iskän kanssa syötiin carpacciot ja kuunneltiin Maijat. Ja jaettiin lahjat. Erilaista, mutta leppoisaa.

Joulupäivänä juotiin ystävien kanssa gintoniceja sinkkukinkuissa. Ja pussailin maailman komeimman miehen kanssa tanssilattialla.

Tapanina tuli Siskot ja pukki. Sain lahjaksi poikaystävä-dvd:n. Se sisältää siis miehen joka kehuu minua telkkariruudulla samalla kun silittää.

Tänään syötiin vihdoin pitsaa ja shoppailtiin. Ollaan myös tanssittu ja laulettu lapsen kanssa. Nyt ois tarkoitus lähteä siskon kanssa humpalle. Ihanaa kaikki, vaikka en ehdikään lukea joululahjakirjoja.

Toista päivää minulla on kamalan paha maku suussa. Kirjaimellisesti. Ensin pelkäsin, että maailman komein mies on tartuttanut munhun jonkun kamalan suuviruksen. Ei onneksi. Löysin meinaan netistä tämän keskustelun ja tajusin, että söin aattona pinjansiemeniä carpaccion päällä ja suoraan pussistakin :) Prkl. Tää on kamalaa, saattaa kestää pari viikkoakin.

Wednesday, December 24, 2008

24. Ohi on

Positiivinen joulukalenteri meinaan. Voisin nyt siis toivottaa kaikille paskaa joulua tasapuolisesti :P

No en. Mä oon ainakin ihan hyvillä mielin (kylläkin pienessä flunssassa). Joulukalenteristakin voitin vitosen.

Vähän erilainen jouluhan tässä on menossa, mutta perinteet onkin yliarvostettuja. Miksei joulupöydässä vois syödä vaihteeksi kalkkunan sijaan carpaccioo ja kuunnella joululaulujen sijaan Maija Vilkkumaata. Mulle ja iskälle tuntuu ainakin toimivan.

Elikäs oikein ihanaa (perinteistä tai erilaista) joulua kaikille. Syökää ainakin hyvin ja nauttikaa materiasta, jota saatte. Ja ehkä gintoniceista ja seurasta, joka toivottavasti sekin on hyvää :)

Monday, December 22, 2008

22. Töiden jouluyllätys

Sain joululahjaksi töistä After Eight -paketin... Ja toisen työpaikan!!

Näin siinä tais käydä. Ei se ihan varmaa ole, mutta mua pyydettiin osa-aikaiseksi myös yhteen toiseen talon lehteen. Tai siis oikeastaan kolmanteen. Ensin kehuttiin ja sitten pyydettiin. Minua. Vitsit.

Mä olen nyt ajautumassa sellaiselle uralle, mikä ei ole koskaan ollut mulla aikeissa. Mutta eikö niin ihmisille käy. Että ne ajautuu. Ja mä tykkään meidän talosta. Olen siellä enemmän kuin mielelläni. Ja varsinkin tässä taloustilanteessa. Ja tässä valmistumistilanteessa. Ja mä saan kirjottaa. Sehän on aina ollut se pointti.

Se on hassua, miten jotkut asiat vaan järjestyy.

Ja toiset ei. Mutta tätä vauhtia munsta tulee sellainen uraantunut naisihminen, joka voi sitten 60-vuotiaana vanhana piikana sanoa uteliaille, ettei mulla ollut missään vaiheessa aikaa etsiä miestä. Eikä tehdä lapsia. Ja ei, kissaakaan en ole voinut ottaa kun olen allerginen. Ajautumiskysymyksiä nämäkin.

Joulu alkaa huomenna matkalla kotiin. Joulufiilis puuttuu, mutta odotan kyllä rentoutumista ja yhdessäoloa. Päätin pyytää tänä vuonna maailmanrauhan ja kirjojen sijaan pukilta jotain ihan muuta. Jälkimmäinen on vähän nolo, koska ilmeisesti pitä olla mummo, että tykkää kyseisestä henkilöstä :)

Rakas joulupukki,
Tee munsta Kiira Korpi.

Tai/ja tuo poikakaveriksi Koop Arponen tms.

Sunday, December 21, 2008

Lapset laivalla 19-21.

Oli kivaa. Join ginitoniceja (vois laskee joulukuun postaukset, joissa puhutaan ginitoniceista), tanssin ja nauroin nauroin nauroin. Ja tietty vähän lauloin.

Ja käyttäydyin taas kuin teini-ikäinen. Söin Pez-karkkeja Jack Sparrow-pötköstä. En osannut päättää olisinko taas vähäsen ihastunut vaiko enkö? Tanssin sängyillä ja käytävillä. Harmittelin jo lauantaina perjantaina tekemiäni valintoja. Olin jo buffet-ruokailussa (klo 20) vähän humalassa. 'Annoin' yhden kaverin käydä pyytämässä jatkoille bongaamaani söpöä poikaa. Kerroin sen hänelle myöhemmin kiherrellen ja huusin mielessäni, että jos et kohta pussaa mua niin ehkä räjähdän.

No ei pussannut. Enkä räjähtänyt. Universumi antaa edelleen odottaa itseään. Noh, komensin mä yhden poikapuoleisen kaverin nukkumaan mun kanssa samaan sänkyyn (jep, komensin :)). Joskus on vaan kiva nukkua jonkun kainalossa.

En kuitenkaan itkenyt, käynyt kannella (äiti on kieltänyt) enkä oksentanut. Ja ostin parit joululahjat. Eli ihan hyvinhän se reissu loppujen lopuksi meni :)

Kiteytän tämän sunnuntain krapulafiiliksen seuraaviin kryptisiin lauseisiin, koska en saa valittaa: Koko elämä on tossa sormien ulottuvilla, mutta aina kun meinaan tarttua siihen, joku läpsäisee sormille. Vähän niinkuin, että odottaa koko päivän, että puhelin piippais, jota se ei koskaan tee ja jos se vaikka sattuiskin piippaamaan nin sydän pomppaa kurkkuun ja sitten sieltä tuleekin vain joku mainos.

Friday, December 19, 2008

19.

Hyvä mieli ja hyvää matkaa. Mulle! ja 13 muulle, jotka seilaamme kohta Tukholmaa kohti. Plus tietty ne öykkäröivät viiskymppiset sedät ja mummot. Jei meille!

Thursday, December 18, 2008

Eilinen ja 18 ja vautsi vau vau

Äiti oli eilen yökylässä. Se oli kivaa. Tykkään siitä, että on yövieraita. Vaikka joskus nukunkin tosi huonosti silloin. Nyt nukuin kuitenkin mainiosti :) Eilen oli myös tentti. Jep jep.

Tänään lyhyen työpäivän jälkeen vietin päivää kaupungilla äitin ja siskon ja Aadan kanssa, joka oli kovasti halailu- ja suukottelu päällä. ^___^ Käytiin vähän joululounastamassa ja shoppailemassa. Tyttöjen kesken <3

Sain tänään myös maailman korneimman joulukortin. Ja ei, Koop-kortti ei ole mitään tähän verrattuna. Mun kortin valokuvassa komeilee jenkkilänkämppis. Irakin aavikolla. Tonttulakki päässä. Ja käsissään iso, and when I say big I mean huge, pyssy. Pyssy on varmasti the understatement of the year. Haulikko. Tykki. Kivääri. Sinko. Mikä sellainen sairaan kokoinen tuhokone nyt on? Sitten siinä ympärillä on piirrettyjä kameleita ja muutenkin sellainen itämainen tunnelma. Takana lukee (vapaa suomennos Luukas 2:14) Kunnia jumalalle korkeuksissa, rauha maassa ja hyvää tahtoa ihmisille.

Hmm. Aika amerikkalaista.

Vietin myös pienet pikkujoulut mummokaverini kanssa. Syötiin torttuja ja juotiin glögiä. Se oli mukavaa, mutta sitä varjosti ääneensanomaton tieto siitä, että mikä minulle oli pikkujoulu oli hänelle ehkäpä taas tämän vuoden ainut joulu...

Olo on nyt hieman epäpositiivinen. Pahoittelen. Sain palautetta opparista opettajalta ja pitäis tehdä muutoksia muutoksien perään. Noh, joululoman jälkeen sitten. En ehdi enää ennen sitä. Ihan rakentavaa se palaute oli, mutta motivaation musertavaa.

Harteilla tuntuu muutenkin olevan nyt kaikenlaista. Mutta en valita. A) Koska en saa (ja vähän jo lipsahdin.. otsikko kompensoi? :P ) ja b) koska huomenna lähden risteilemään ja tulen takaisin vasta sunnuntaina. Eli koko viikonloppu merillä :) Jei. Ja c) koska Aada on niin ihana.

Tuesday, December 16, 2008

Kuudennentoista päivän dramatiikkaa

Ensimmäiset 20 sivua eli ykkösosio opinnäytetyöstä lähti opettajalle tarkastukseen. Olen tyytyväinen ja pohdin opparin joulutelakalle laittamista...

Tapasin tänään myös kaksi kivaa tyttöä kahvin ja Katastrofin aineksia -leffan merkeissä. Hauska leffa, perhe, joka on vuoden ilman öljyä. Eli siis ilman muoviakin. Itsekin vois valintojaan miettiä vähän paremmin. Ehkäpä teen uuden vuoden lupaukseni ilmastonmuutosta ajatellen. I could. I should.

Eka lupaus on kyllä se puolueeseen liittyminen. Ja toka on se, etten enää koskaan juokse.

Jep, minäki olin tänään meinaan yks katastrofin aines. Kaaduin Pasilan asemalla, kun olin juoksemassa junaan. Joko meni nilkka alta tai sitten laiturilla oli kuoppa, mutta polvilleni mä sinne kivetykselle sitten mätkähdin. Varmaan hienossa kaaressa, noin sivustakatselijoita ajatellen. Housut ja polvet rikki. Oikeanpuoleisessa polvessa on myös aika komea kuhmu ja polven käyttö on tällä hetkellä vähän vaikeaa.

Keräilin siinä sitten hetken itsetuntoni rippeitä laiturilta ja itkua tuhraten katsoin rikkinäistä polveani. Minua tuli auttamaan (pääsin kyllä ihan itse ylös ja liikkeelle, eli ei käynyt pahasti) yksi nainen, jolla taisi olla positiivinen joulukalenteri myös menossa. Tai ehkä niin kuuluu sanoa ihmiselle, joka loukkaa itseään. "Sulle ois voinut käydä paljon pahemmin. Oisit voinu lyödä pääsi tai jalka vois olla paketissa. Ei ois kiva näin joulun aikaan." Aivan. Eli positive thinking.

Miljonäärille morsian on kyllä muuten tosi opettava ohjelma. Sinkku miljonääritkin on yksinäisiä sunnuntai-iltaisin! Lohduttavaa. Kai.

Monday, December 15, 2008

15. Oho jouluhan on jo ihan kohta

Tänään olin kaupungilla siskon ja Tirpun kanssa. Oli ihanaa nähdä taas se pikkuinen hymy. Vähän sitä sai kyllä odottaa kun neiti veteli alkuun kahen tunnin torkut. Haleja riitti mun lisäksi naapuripöydässä istuneelle tädillekin, joka sanoi (ja oli ihan oikeassa), että se oli joulun paras lahja :)

Valmistaudun tässä parhaillaan keskiviikon ohjelmointitenttiin. Osaan ihan jees, vielä yritän opetella juttuja ulkoa. Ongelma onkin sitten siinä, että ymmärränkö tehtävänannot ja tajuanko oikeat ratkaisukeinot. En aina.

Hahha. Jonkun muunkin mielestä joulukuu on ilmeisen musta ja yksinäinen. Sain aamulla viestin Sialta, jossa hän kyseli kuulumisia. Tunnin päästä sain selittelyviestin, kun en ollut vastannut. "Emmä oikein tiennyt kenelle lähetin sen viestin..." En ole vastannut. Mun joulukuu ei tule koskaan olemaan niiiiin synkkä.

Sunday, December 14, 2008

14. päivä: Viekää munt Aruballe!!!










Näin viime yönä unta Arubasta. Viekää munt joku sinne! Kolmeksi viikoksi - kahdeksi kuukaudeksi! Päiväksi?

Unessa unohdin uikkarit kotiin. Oikeassa elämässä en unohtais.

Huomenna näen Tirpun <3

13. päivä ja ihanat naiset

Päivällä siivoilin ja leivoin piirakkaa. Harvinaista lauantaitekemistä.

Illalla sain vieraaksi ensimmäisen ihanan naisen eli siskon! Siskon kanssa menimme Virgin Oiliin katsomaan toista ihanaa naista Maija Vilkkumaata. Sisko oli varsinainen taikuri ja taikoi gintoniceja (kuten muistamme, uusia lempidrinkkejäni) lähes tyhjästä Ö_ö

Ihana Maija lauloi viimeisessä kappaleessaan vielä kolmannesta ihanasta naisesta eli Kristiinasta. Hänen takiaan minun ääneni on nyt hieman painuksissa.

Ihan huippuhyvä keikka ja oli hauskaa olla taas hippaamassa siskon kanssa pitkästä aikaa!!!

Saturday, December 13, 2008

12. luukku

Nämä luukut meinaavat nyt iltakiireiden takia myöhästyä ihan kovin! Pahoittelen :)

Mutta 12. päivänä vietin krapulaa isotädillä ikkunaa pesten, uskonnosta ja isotädin asuntoon muuttamisesta hänen kuolemansa jälkeen keskustellen (too much for my krapulainen mieli) ja hieman alikypsytettyä kalaa nautiskellen. Isotäti on oikeastaan oikein huumorintajuista, mielenkiintoista ja hauskaa seuraa, kun hänen 90-vuotiasta vanhan piian mieltään oppii ymmärtämään.

Illan pelasin ex-naapurin tytön ja poikaystävän kanssa pelejä lähikuppilassa. Kivvaa.

Siinä mun positiivinen joulukuun 12. päivä taisi sitten ollakin tältä erää :)

Huomenna näen siskon <3

Friday, December 12, 2008

11. päivänä hän juhli ja oppi

Työpaikan glögibileet opettivat yhden asian. Verkostoituminen, vaikka se minua ajatuksena hieman kuvottaa ja olen verkostoitumistilaisuuksia tahallani vältellytkin, voi olla sittenkin ihan mukavaa ilmaisten viinilasien takaa katseltuna. Ja jos on vielä siinä onnellisessa asemassa, että kaikki haluaa sunhun tutustua, niin all the better.

Ja kuten tietysti kunnon työpaikkabileisiin kuuluu, juutuin loppuillasta kuuntelemaan yhden kollegan avatutumista avioerosta ja lähellä kuolemaa kokemuksesta.

Toimittajabileissä, joihin lähdin glögeiltä jatkoille, opin myös yhden asian. Vaikka joulukuu miten on musta. Ja vaikka olo on miten yksinäinen. Ja vaikka se, että toinen ottaa kädestä, saa ihmisen melkein muuttamaan mieltään. Niin silti, silti on joskus erittäin hyvä pysyä kavereiden kanssa vain ja ainoastaan kavereina.

Ai niin ja olen oppinut kolmannenkin asian. Tykkäämään gintonicista. Nam.

Wednesday, December 10, 2008

10.

Kahdeksantoistasivua opparia tehty!

Tuesday, December 9, 2008

Ninth day of being positive and im ready for love

Perhe on kiva. Äiti kävi Helsingissä. Siskon kanssa soittelin ja sovittiin Maija Vilkkumaa-tärskyt lauantaiksi (ne tulee siis englannista joululomalle jo tällä viikolla, huippua huippua). Iskän kanssa pistettiin joulusuunnitelmat kuntoon. Tuli jopa vähän jouluinnostusta Ö_ö

Näin myös tosi hienon unen viime yönä. Siinä kolme miestä kilpaili minusta :D Tiietään. Ja yks niistä oli Jared Leto. Tiietään! Yhdellä toisella niistä kolmesta oli pyöreän pöydän mallinen läpinäkyvä jääkaappi, jota pyöritettiin yhden aukon kohdalle ja sitten lokeroista saatiin siellä olevat ruokatavarat. Tiietään tiietään tiietään! On hämmentävää nähdä unia koneista, joita ei ole olemassa. Vai onko? Yhtään hämmentävää ei ollut se miesten kilpailu. Se oli mukavan epärealistista :)

Muuten se työpaikka, joka meni ohi suun, onkin nyt takaisin tyrkyllä. Eli I still have a shot at duuni! Jei.

Ja vau. Miljonäärille morsian -ohjelmassa sanottiin, että jos päättää, että on valmis rakastumaan, universumi tulee vastaan. Oliko se sittenkin niin helppoa? Täten julistan teille satunnaiset lukijat ja universumi, minä olen valmis rakastumaan. :)

Elämää helpottaa näin ensihätään (rakkautta ootellessa) kovasti Firefoxin lisäosa Adblock plus! Mainokset katoaa ja surffailu nopeutuu. Ah.

Monday, December 8, 2008

Kahdeksantena päivänä musiikkia ja kiukutteleva blogi.

Kaikki tietää miltä tuntuu, kun kuulee pitkästä aikaa jonkun hyvän biisin / levyn, jonka olemassaolon on jo lähes unohtanut. Kuuntelin tuossa just Himmin Greatest lovesongs vol. 666 –levyä ja voin kertoa, että melkein pissin housuuni.

Ja kaikki tietää miltä tuntuu, kun joku biisi on vaan niin hyvä, ettei sille edes löydy sanoja vaan tuntuu, että maailmassa tapahtuu jotain ihmeellistä ja elämää suurempaa. Pieni räjähdys. Kliseistä, tiedetään, muttei löydy parempiakaan sanoja. Sellaisen mä koin taas pitkästä aikaa CMX:ää kuunnellessani.

Ja aina kun Juankoskella vierailee, on toki kuunneltava myös Juicea, joka on vaan niin oikeassa. Juicesta taas tulee aina mieleen se viikonloppu kun hän kuoli. Me oltiin silloin Tampereella baarissa, jossa vikana kappaleena soitettiin Juicea. Muistaakseni se oli Syksyn sävel (correct me if im wrong), jota kaikki sitten hoilasivat yhdessä.

Pari viikkoa sitten yksissä bileissä soitettiin Rasmuksen Rakkauslaulua. Nyt kuulin sen toistamiseen ihan sattumalta. Kasi tai ysi-luokalla soitin sen aamunavausta pitäessäni. Saa se edelleen ihan törkeen hyvälle mielelle. Samoin kuin aika useat Rasmuksen ekan ja tokan levyn biisit. Ja kolmannenkin.

Mieltä piristivät myös Helsingissä odottanut auringonpaiste. Ja tietysti sekin, että saavuin taas Helsinkiin reissaamisen jälkeen :)

Sunday, December 7, 2008

Kuudesseitsemäsluukku

Olen edelleen maalla. Ja lähen kohta saunaan. I'll be brief.

Piparien leivonta serkkutytön kanssa, mummon karjalanpaisti, joen varrella lumessa samoilu, Linnan juhlat ja yömyöhään turinoin ukin kanssa.

Yks pappa kertoi mulle tänään lottotiskillä, että oli tukkimetällä kerran tajunnut että unohti laittaa loton. Ja silloin se tietty osu ja uppos, pappalta meni 500 000 markkaa sivusuun. Pappa sanoi näin: "Siinä meni kyllä jonkun aikaa, että pysty taas nauramaan. Kyllä harmitti." Ei kovin positiivista ajattelua, mutta mun mielestä tää kelpuutetaan poikkeukseksi!

No mulla on taas lotto tällekin sunnuntaille ja se sauna ja sen jälkeen pitsaa. Pokemoneja ei olla opeteltu lisää, mutta vitsin kuulin:

Mikä on maailman vanhin peli?
-Pippeli.

Friday, December 5, 2008

Viides luukku aukeaa Juankoskelta

Olen maalla. Sukuloimassa.

Näin potkukelkkamummoja kylillä ja täällä on lunta.

Matkakin meni hyvin, paitsi että bussi meni rikki Riistavedellä.

Tänään olen opetellut eri Pokemonien nimiä serkkutytön kanssa. Jiggypuff ja Eevee. Pikachu ja kumppanit. En muista montaa... vielä :)

Huomenna ei luukkua aukea, koska siirrän itseni Viekinjärvelle mummolaan ja siellä ei yllätys yllätys ole nettiä. Koittakaa kestää. Positiivisuutta!

Thursday, December 4, 2008

Neljännen päivän neljä ihanaa asiaa

Krapulan oikeuttama koko päivän kestänyt laiskottelu.

Greyn anatomia kausi 1. Kaikki jaksot.

Nepalilainen ruoka ja 1,5 litran kokis.

Hauskat muistot eiliseltä: insinöörit ja me tanssimassa pöydillä, joista yksi insinöörinressu yritti iskeä meitä riimittelemällä. Ikävä kyllä en muista yhtään hyvää pätkää.

Wednesday, December 3, 2008

Aikainen kolmonen juhlimaan pääsee

Olen tehnyt opinnäytetyötä. Eihän se kovin kivaa tekemistä ole, mutta olen taas monta sivua lähempänä tavoitettani. Eli valmistumista. Ja oppari-ohjaajakin valoi munhun taas uskoa. Eli ihan positiivisilla fiiliksillä ollaan! Aikuisten oikeesti :)

Se, että koulussa on joku tuttu naama, on nykyään niin harvinaista, että pelastaa päivän kuin päivän. Jos tällä tutulla naamalla on vielä kädessään Geisha-suklaata, josta tarjoaa palasia, niin aina parempi.

Kolmannen joulukuun päivän kruunaa kuitenkin pikku-lauantain juhlinta, jota ei ole tullut harrastettua pitkiin aikoihin. En edes muista, koska olisin keskiviikkona käynyt missään. Tänään (tai tarkemmin nyt!) lähden ulos! Ihanaa.

Tuesday, December 2, 2008

Kakkosluukku (hah hah)

Kakkahuumori piristää aina :)

Myös perunalaatikko ja graavilohi, joita söin äsken.

Ja Timo Jutilan ja Johanna Tukiaisen riita siitä, että kumpi on välkympi.

Jokseenkin hyvää mieltä toi myös se, että kuulin, että hakemaani työpaikkaan valittiin minua paljon kokeneempia tyyppejä. Eli en olekaan ihmisenä huono! Jes.

Töissä sain kehuja siitä, että oli hame päällä (harvoin kun on). Yleensä nyrpeä kollega kutsui myös lila-pinkkiä-laukkuani iloiseksi.

Päätin tänään myös, että osallistun ensi viikolla järjestettäviin ilmaisen viinan pikkujouluihin. (Aivan, miksi tätä piti edes pohtia :D)

Paljon hyviä ajatuksia lähetin myös keski-ikäiselle naiselle Sokoksella, joka seisoi minun ja pyörätuolissa olevan mummokaverini takana jonossa. Viereen avautui uusi kassa ja tämä turkkitäti pyyhälsi tietysti siihen ensimmäiseksi. Ihan positiivisen kannustavasti sanoin hänelle: "Aika tyylikkäästi etuiltu... varsinkin kun edessä on pyörätuoli." Täti ei ottanut kuuleviin korviinsa. Me suomalaiset ei oikein osata ottaa kehuja kovin hyvin vastaan.

Sain postissa äitiltä joulukalenterin, Veikkauksen, josta voi voittaa 10 000 euroa (muistelen, että niistä joskus vielä voitti 50 000 euroa, vai oliko se markkaa? Muistaako joku? Ei sillä että valittaisin vaan ihmettelen!). Vaikka mulla on nyt ihan oikea joulukalenterikin, niin ehkä jatkan kuitenkin tätäkin.

En nähnyt tänään yhtään söpöä eläintä enkä transvestiitteja (unohdin mainita! lappeenrannassa oli tosi paljon naiseksi pukeutuneita miehiä). Mutta tässä on korvaava tuote: 3 minuuttia 14 sekunttia maailman söpöimpiä eläinlapsia. Suosittelen kyllä katsomaan äänettömänä, sillä jostain syystä taustalla soi todella häiriintynyttä musiikkia!


World's Cutest Baby Animals - Funny bloopers are a click away

Monday, December 1, 2008

Maailman positiivisin joulukalenteri

Meinasin aloittaa maailman masentavimman joulukalenterin, koska olo on sen mukainen. Mutta sitten ajattelin, että jouluaattona olen sitten jo tooosi inhomasentunut. Eli tästä tuleekin nyt sitten joulukalenteri, joka on niin ällöttävän positiivinen, että jos en aattona oksenna kinkkua ihan vaan kaikesta tästä siirapista, jota aion viljellä koko joulukuun, niin on kumma!

So here we go. Valitusvapaa joulukalenteriblogi (eli kirjoitan vain asioista, joista en tunne tarvetta valittaa eli luvassa lyhyttä ja ytimekästä tekstiä). Enjoy!

Tänään kävin lounaalla mukavien työkaverityttöjen kanssa. Sain myös töissä hyvää palautetta eilen pienessä (mutta super-ihanassa) krapulassa viimeistellyistä jutuista. Kotona söin tölkillisen artisokkia, fetaa ja maissia. Uusi lempi"salaattini", oon varsinainen artisokkafanaatikko nykyään. Kivasti piristi myös kirje Irakista, jossa amerikka-ajan kämppis kertoo kuinka hänen Irakin kämppiksensä ei ole yhtään niin mahtava kämppis kuin minä olin :)

Takana on myös ihana pikkujoulu-vloppu Lappeenrannassa. Oli niiiin hauskaa, kiitos vaan paikalla olleille kissoille ja koirille! Lappeenrannan yöelämäkin osoittautui oikein vauhdikkaaksi. Sitten me laulettiin singstaria ja juotiin glögiä ja tehtiin torttuja. Ja käytiin myös oikein turistireissulla linnoituksilla ja Saimaan rannalla.

Ai niin ja näin metroasemalla tänään ihanan pienen pörröisen söpön ja suloisen koiranpennun!

Wednesday, November 26, 2008

Kaikki mikä voi mennä pieleen...

1 000 000 200 kertaa sähköpostin saapunet viestit -painiketta naputeltuani sain vihdoin odottamani viestin. Se koski siis uutta työpaikkaa, joka jäi multa tällä kertaa haaveeks.

Huoh.

Tuesday, November 25, 2008

It's science, baby!

Olen pohtinut muutamia elämän suuria kysymyksiä tässä viime päivinä. Valistan teitä nyt tekemilläni erittäin tieteellisillä tutkimuksilla, selvityksillä ja päätelmillä. (Muutama pähkäily on vielä kesken, joten jos tiedät vastauksen kerro ihmeessä!)

Mikä on sulake?


Sulake eli varoke on elektroniikassa ja sähkötekniikassa käytetty komponentti, jolla pyritään suojaamaan sähkölaitteen sähköisiä osia ylikuormitus- tai vikatilanteissa. Lisäksi sulakkeilla suojataan sähköjohtoja liialliselta kuormitukselta (tulipalon vaara).

Voiko iPodia ladata kasviksilla?

Ei, iPodia ei voi ladata energiajuomassa liotetulla sipulilla. (Ja kyllä, leikin pelle pelotonta ja testasin sitä oikeasti)

Miten ratkaistaan ihmissuhdeyhtälö a+b+c+d=x?

Viikonloppuna osallistuin maailmakaikkeuden järjestämään kieroon ihmiskokeeseen. Se meni suurinpiirtein näin: Jos a:n mielestä b on kiva, mutta b:n mielestä c on kivampi kuin a ja vastaavasti c:n mielestä d on kaikkein kivoin, niin saadaan tulokseksi x eli monia ei-sanoja sisältäviä mutkikkaita ja epämukavia tilanteita.

Kuinka monta kertaa voi parin päivän aikana napsutella sähköpostin saapuneet viestit -painiketta?

Noin miljoona.

Kuinka uusi tukka vaikuttaa mielialaan?


Kampaajalla käynti vaikutti hetken hyvin positiivisesti elämääni. Nyt tämä tosi kiva, mutta tosi vaikea polkkatukka on alkanut kiukuttelemaan, enkä oikein osaa laittaa sitä. Jos haluan saada sen ihmisennäköiseksi, joudun aamuisin heräämään 10 minuuttia aikaisemmin kuin ennen. Mur.

Vaikuttaako tiskinpesuaineen haju tiskaustiheyteen?

Testaus kesken. Tiskiaine vaihdettu äklöstä marjahajusta aloe veraan.

Kuka on keksinyt telan?

Maalauksessa käytettävä tela on suomalainen keksintö! (Fascinating! Tää suomalaisuus tuli ihan yllätyksenä, mietin vaan sunnuntaina kavereiden seiniä maalaillessani, että kukas senkin on keksinyt) Sen keksi maalari Fride Dahlström 1930-luvulla. Go Fride! Lisätietoja täältä.

Mikä teinejä vaivaa?

Joku voisi mulle selittää tämän tieteellisen mysteerin, joka liittyy kotitaloni hissin vandalisoimiseen la-su-välisenä yönä. Jotkut, ilmeisesti teinit, olivat hakanneet hissin nappulataulun hajalle ja kirjoitelleet, ilmeisesti avaimilla, hissin seiniin. Typerää. Mutta se, mitä he olivat kirjoittaneet, oli kaikkein typerintä: "EA Sports, its in the game." Häh, miksi kukaan kirjoittaisi jonkun pelifirman mainoslauseen tuhohaluissaan hissin seinään?!

Kuinka kauan krapula kestää, jos juo sunnuntaiaamuna kello kuuteen?

Tiistaihin. Noin kello kahteen iltapäivällä.

Millaista on Lappeenrannan yöelämä marraskuussa?

Testaus tapahtuu ensi viikonloppuna.

Olen myös tehnyt ihan oikeaa tutkimusta opinnäytetyön muodossa. Sitä on kasassa jo muutama tilasto ja 12 sivua!!!

Lähteet: Wikipedia, hissin seinä, K-Raudan nettisivut ja Heenun elämä

Thursday, November 20, 2008

Ei oo rahaa, ei oo aikaa, ei oo rakkautta eikä oo rauhaa. On vaa ressii.

Mut huomenna on perjantai ja lauantaina kampaaja. Saatan juoda myös kaljaa jossain välissä (tai kaikissa väleissä). Ja jos näkis vaikka yhden lumihiutaleenkin. Ehkäpä ostan myös farkut. Ja luulen, että sunnuntaina syön pitsan. Aion hymyillä ainakin joo. Ja ois tietty aika kiva, jos vähän pääsis tanssimaan. Ja vois nukkuakin kunnolla. Ai niin ja tärkein. Lauantaina ajattelin voittaa lotossa!!

Monday, November 17, 2008

Tirpulandia

Oi mikä onni oli taas herätä pienen tytön ääneen. Miten iloista oli viettää päiviä siskon kanssa kaupungilla. Ja kuinka ihanaa oli nähdä kuinka melkein kaksivuotias osaa jo niin paljon ja miten hän oppii koko ajan. Heenu-täti opetti sanomaan irokeesi ja tietty vanhaa stampa med leroy:sta tuttua serva och spela-tanssia treenattiin kanssa. Ja kuunneltiin "pukia" mun puhelimesta (musiikkia) :)

Sain suukkoja ja haleja. Sain nauruja ja virnistyksiä.

Voi voi, niin kuin jo ennen lähtöä sanoin. Ihan sama minne meen ja mitä teen kunhan vietetään aikaa yhdessä siskon perheen kanssa. Se on ihanaa ja tärkiää. Oispa vaan ollut lisää päiviä <3

Noo, vähän myös shoppailtiin, mikä oli tietty myös aika kivaa ;) Tehtiin ihan mahtavia löytöjä, toppeja muutamilla punnilla ja laukkuja noin kympillä. Sain jopa ensimmäisen merkkilaukun (DKNY) ever lahjaksi siskolta. Hiihii.

Nyt ahdistaa taas, mutta siitä joku toinen kerta... Ja ostamani mielialasormuskin näyttää vielä toistaiseksi sinistä (rauhallista) eli eiks kaikki oo silloin ihan hyvin :)

Pari kuvaa teidänkin syys-masiksia poistamaan:


















Aada tanssii tädin ostamassa hameessa.



















Aada kotitalon parkkiksella.



















Äiti ja Heenu-täti vei kärsivällisen shoppailijan kiikkuukaakkuu.














Tädin baskeri oli aika kiva.














Lapsen eka joulutorttu :)

Wednesday, November 5, 2008

Jingle bells jingle bells...

Seisoin tänään eineshyllyn edessä ja etsin katseellani sitä. Olin puhunut siitä eilen yhden ystäväni kanssa ja yhdessä epäilimme, että sitä saattaisi jo saada. Etsin sitä, mutta näin vain niitä perinteisiä... maksaa, makaroonia, silakkaa... Otan muutaman askeleen ja näen sen. Siinä se on. Vuoden ensimmäinen perunalaatikko. Hihkaisen ääneen ja teen sellaisen liikkeen, jota on vaikea kuvailla ja vielä vaikeampaa on selittää, miksi ihminen tekee sellaisen nähdessään vuoden ensimmäisen perunalaatikon. Iloinen hetki, vaikkei se imellettyä ollutkaan. No, onpahan jotain mitä vielä joulunajalta odottaa.

Heenu sai seuraa ja jenkit presidentin

Ensin nautin koko viikonlopun 24/7-systeemillä lappeenrantalaisen ihanan ekonominaisen seurasta. Ja when I say 24/7, I mean it. Nähtiin klo 16 perjantaina ja erottiin klo 12.30 sunnuntaina :) Tähän väliin mahtuikin sitten juoruamista, löhöämistä, kokkailua, politiikkaa, Apolloa, tanssimista, parkumista, migreeniä, ex-naapurin tytön poikakaverin 30-vee synttärijuhlaa, tonkka Pearly Bayta, skumppaa, kaksi karaoke-vetoa ( Kemiaa ja Oi beibe = 90-luvun lapset) ja naurua. Ihaninta.

Sunnuntaina jatkoin sosiaalistaelämää lounastamalla isotädin luona ja Vinokinossa yhden kaverin kanssa. Oli muuten tosi mielenkiintoinen dokkari sukupuoltaan vaihtaneesta ihmisestä (ennen mies, nyt nainen), joka oli pitänyt koko jutun sisällään kolmekymppiseksi asti ja oli jo naimisissa (naisen kanssa). Sitten yhtäkkiä tuli mitta täyteen ja tää henkilö tuli kaapista kaikille ja päätyi sukupuolenvaihdosleikkaukseen. Aika hurjaa ja rohkeaa.

Maanantaina oli vuorossa äiti Amman halailu-tapahtuma yhden toisen ystävän kanssa... Halia ei sitten kyllä irronnut. Oltiin paikalla siinä ennen klo 19 ja meidän vuoro ois tullut noin klo 23. Ei sitten jaksettu jäädä odottamaan (mulla paino niskassa vielä yksien tehtävien deadline, joka oli 00.05 :P).

Tiistaina oltiin vapaaehtoistyömessuilla ja sen jälkeen parantamassa maailmaa olusilla (sama kaveri kuin vinokinossa). Tajuttiin, että ollaan nyt siinä vaiheessa elämää, että spontaanien arkijuhlintailtojen aika on ohi. Liikaa tekemistä, liikaa vastuuta. Päätettiin kuitenkin lähteä viettämään pikkulauantaita vielä ennen joulua. Eli arkijuhlimista, mutta suunniteltusti :)

Onnee myös Yhdysvalloille hyvästä valinnasta!! Kaikki hurraa Obamaa ja niin teen minäkin, mutt on pidettävä mielessä, että murskavoitto tuli siis valitsijamiehissä, ei niinkään äänimäärissä. 47% OF THE PEOPLE STILL VOTED FOR THE OTHER GUY! Mutta tsemppiä USA, ehkä se siitä.

4 yötä ja sitten Englantiin!! Voisko olla iloisempaa asiaa elämässä kuin matka siskon perheen luo! On ollut niitä jo ihan älytön ikävä <3

Tuesday, October 28, 2008

Heenu kaipaa seuraa

- Tänä sunnuntaina VinoKinoon?
- Ensi viikon maanantaina tai tiistaina aamulla tai illalla halaamaan Äiti Ammaa?
- Vapaaehtoistyön messuille ensi tiistaina?
- Maija Vilkkumaa Tavastialla lauantaina 8.11?

Tulisko joku mun kaa? Mentäis yhes!

Ilmoittautumisia otetaan vastaan tapahtumiin asti :)

Monday, October 27, 2008

Maanantai

Ohjelmoin tänään ekat ohjelmani. Istuin hammaslääkärin tuolissa porattavana. Join latten Picnicissä. Tein töitä 7 tuntia. Suunnittelin huomista haastattelua. Ratkaisin neljä sql-tehtävää yhteensä 56 yrityksen jälkeen. Kävelin kotia kohti syksyn ehkä pahimman sadekuuron aikana ja kastuin litimäräksi, vaikka minulla oli sateenvarjo. Kävin kaupassa ja unohdin ostaa kynsilakan poistoainetta. Soitin isotädille ja sovin treffit sunnuntaiksi. Maksoin laskuja. Hyväksyin kaksi kutsua Facebookissa. Siirsin valokuvia talteen isältä syntymäpäivälahjaksi saadulle ulkoiselle kovalevylle.

Ajattelin kuntavaaleja, miehiä (lähinnä työkaverin), syksystä selviytymistä ja joulua.

Tapahtui myös niin, että sokean miehen keppi kaatui bussissa takintaskuani vasten. Taskussani ollut kännykkä sammui.

Sunday, October 26, 2008

My Mama Kicks Ass!

Mun äitipä meni heittämällä läpi kuntavaaleissa, puolueensa ääniharavana. Onnee äiti <3 t. ylpee tytär

Oma ehdokas Helsingissä, Tiina Hiltunen, ei mennyt läpi. Ainoastaan presidentin vaaleissa on koskaan mun ehdokas mennyt läpi... Punaset menetti paikkoja aika reippaasti Helsingissä muutenkin... Ei hyvä. Odotan kyllä mielenkiinnolla mitä Vihreät saavat toiseksi suurimpana puolueena aikaan... Ruuhkamaksuja ja joukkoliikenteen halpenemista odotellessa.

Hmm, aina mä näin vaalien aikaan mietin, että pitäis pitäis ja pitäis liittyä puolueeseen. Tehdä jotain, eikä vaan voivotella kotona, että päin peetähän tää menee. Ehkä teen ensimmäisen pitkän tähtäimen suunnitelman näin 25-vuotiaana (tai koskaan??). Eli liityn puolueeseen keväällä. Koska nyt mulla ei olisi aikaa edes tehdä sen vertaa, että valitsisin sen puolueen :) Keväällä. Jep.

P.s. Vietin äitin kanssa vlopun ihanan rauhallisissa, haaveilevissa ja rentouttavissa merkeissä. Löysin pipon käytön hienouden ja ahmin ohrapuuroa. Enkä juonut tippaakaan kaljaa :)

Thursday, October 23, 2008

Kiitos juhlista.

Ja lahjoista ja korteista ja muistamisesta kaikki murut. Ootte parhaita. Ja kiitti ihana PMMP mahtavasta maanantain keikasta!

Itse en näyttänyt ehkä parhaita puoliani perjantaina. Booli ja baarissa tarjotut drinksut olivat tälle uudelle 25-vuotiaalle ehkä vähän liikaa :) Kiitos siis myös käsilaukun kantamisesta kotiin saakka!

Se täytyy kyllä sanoa, että mun mielestä on tosi epäkohteliasta, että jotkut tulonsa vahvistaneet vieraat jättivät tulematta, eivätkä vaivautuneet edes ilmoittamaan mitään. Harmitti kyllä oikeasti kun moni valmiiksi pienien bileiden vieraista teki oharit :(

Lauantaina jatkettiin vielä vähän juhlimista ihkun turkuvieraan kanssa. Oli kivaa olla ihan kahestaankin välillä, kun isossa porukassa tulee harvemmin kunnolla keskusteltua. Ja kahdestaan uskaltaa sanoa aina vähän niitäkin asioita, joita ei isossa porukassa uskalla. Eli good honest conversation!

Sunnuntaina vieraiden lähdettyä mökötin juhlasotkujen keskellä ja nostalgisoin. Luin vanhoja päiväkirjamerkintöjä, olinpa mä silloin 19-vuotiaana Helsinkiin muuttaessani kyllä aika toiveikas ja sinisilmäinen tyttö. Siinä mä sitten juuri 25 vuotta täyttäneenä ikävöin kaikkia niitä tunteita, joita silloin tunsin. Sitä kärsimättömyyttä, intoa, spontaaniutta, haaveilua ja pakahduttavaa ihastusta.

Ok, myönnetään, aika ehkä kultaa nyt hieman muistoja ;) Mutta on niitä hauska välillä muistella. Ja sitä voi nyt nauraa niillekin asioille, jotka silloin tuntui niin maailmaa mullistavilta ja ylitsepääsemättömiltä.

Ihanista nostalgiatunnelmista olenkin sitten ajautunut nuhaan, yskään ja stressiin. Töissä ei mennyt ihan parhaiten, jotenkin olen ollut jumissa muutenkin. Tehtävää on vaan jotenkin niin loputtomasti...

Tänään tää vanha kyyninen akka aloittaa sitten ohjelmoinnin opettelun (aloitin sen kyllä jo viime yönä unissani). Siitä oon innoissani ja luulen, ett tykkään siitä ja toivon, että osaan myös.

Noh tässäpä tää menee 25-vuotiaanakin eteenpäin. Tein mä viime vuonna kehittelemäni aikuistestinkin. En jaksa sitä sen kummemmin eritellä kuin, että viime vuonna sain 8 ja puol. Tänä vuonna enää 6. Rahatilanne- sekä siviilisääty"ahdinko" ovat syventyneet, eikä viikonloppuisin tuu vieläkään vaan juotua punkkua ja syötyä juustoja. Vaikka isotädille niin viime perjantain synttärilounaalla valehtelinkin ;)

Syksy etsii mua... Hmmph, ehkä ensi viikolla elämässä tapahtuu taas jotain jännää :)

"Hetkeksi toisiko se sitä vaaraa, joka vatsassa vääntyi silloin..."

Thursday, October 16, 2008

16.10.2008

6.00 kello soi
6.07 torkku soi
6.14 torkku soi
6.21 torkku soi ja nousen
6.22 katson peiliin ja masennun, leuan kahdesta finnistä on tullut kolme
6.25 mietin, että vielä ehtis hetken nukkua
6.30 meikkaan ja puen
6.49 juoksen bussiin
7.02
saavun työpaikalle, työkaveri kiroaa hitaasti käynnistyvää tietokonettaan
7.15 syön puuroa
7.20 aloitan työt kunnolla
8.00 vertailemme työkaverin kanssa yöuniemme pituuksia, itse nukuin 8 tuntia, hän vain 5, koska lapsi valvotti
9.10 pomo kertoo mitä olen aamulla tehnyt väärin
9.12 pomo kertoo mitä olen aamulla tehnyt hyvin
9.45 menen aamukokoukseen
11.00 ihmettelen kuinka nopea työkaverini onkaan
11.20 pohdimme työkavereiden kanssa kirjoitetaanko itse asiassa yhteen vai erikseen
11.35 lähden lounaalle
11.45 kuuntelen kun vieressä istuvat pukuihmiset keskustelevat. And I quote: "kampin pinta-asiakkaat on pimpin kanta-asiakkaat"
11.50 kuulen ekat synttärionnittelut
12.10 palaan sorvin ääreen
13.00 saapuu Suomen suurimman yhtiön osavuosikatsaus
14.00 huokaisen helpotuksesta
14.15 kollega vinkkaa, että olen mokannut yhden jutun
14.16 korjaan mokani
14.30 kuulen lisää synttärionnitteluja
14.45 luen Ilta-Sanomista, että Kimi Räikköselläkin on huomenna syntymäpäivä, hän toivoo voittoa syntymäpäivälahjaksi, mietin mitä itse voisin toivoa
14.50 ex-kämppis soittaa ja kyselee huomisen aikatauluista ja syömisistä
15.00 toinen pomo kehuu työpäivän tuotoksia
15.03 saan sähköpostia ex-naapurin tytöltä "ei lenkkiä tänään, sataa"
15.45 käyn vessassa ja toivon finnien kadonneen
15.46 masennun, koska kolmesta finnistä on tullut neljä
15.47 mietin, kuinka epistä on, että mulla tulee olemaan finnejä omana 25-vuotissyntymäpäivänä
15.48 tajuan, että olen lähes jokaisena viikon päivänä syönyt vähän riisisuklaata, kaduttaa
16.00 saan kutsun ilmaisen viinan bileisiin
16.01 kieltäydyn kutsusta
17.08 lähden töistä printattuani kotini ala-aulan seinälle laitettavan bilevaroituslapun
17.15 ostan Tiketistä 5 kappaletta Pmmp sirkuksessa -lippuja
17.25 hikoilen ja kiroilen Kampin Lidl:ssä
17.40 kolme bussia ajaa ohitseni, kun kävelen pysäkille ja kiroilen sateessa
17.45 saan syntymäpäiväonnitteluviestin tädiltä
18.00 mietin miksei katuja voi tehdä niin, ettei niihin muodostuisi lätäköitä
18.01 kiroilen kotona housujen, takin ja kenkien märkyyttä
18.04 keitän pastaa ja tungen Lidl-ostoksia jääkaappiin
18.08 avaan kirjeen, josta paljastuu muru-Tirpun askartelema synttärikortti, jossa on höyheniä, hymyilyttää ja etsin hetken teippirullaa, että laittaisin sen seinälle
18.12 luovutan teippirullan etsimisessä ja avaan ihanalta turuntytöltä tulleen paketin, josta paljastuu synttärilahja, jota en kuitenkaan avaa vielä pakkausesta, vaan päätän säästää sen perjantaiaamuun
18.14 avaan toiselta ihanalta turuntytöltä tulleen paketin, josta paljastuu cd-levyllinen "rumia kesäkuvia", en ehdi kuitenkaan katsoa niitä
18.20 syön pastaa sohvalla ja katson Britannian huippumalleja
18.35 kiroilen vatsakipua
18.40 puen päälle uudet saappaat, sadetakin ja otan mukaan sateenvarjon
18.45 lähden ex-naapurin tytölle viemään pyykkejä, kiroilen matkalla sadetta
18.55 ilmoitan ex-naapurin tytölle ja hänen poikaystävälleen, että olen vähän huonolla tuulella
19.05 pelaan Mitä Missä Milloin -peliä ja juon siideriä lähikuppilassa
19.50 kuuntelen mummon jättämän viestin vastaajasta, jossa hän toivottaa onnea syntymäpäivänä ja toteaa, että en sitten ilmeisesti ollut kotona kun en vastannut puhelimeen
20.10 uhkailen ex-naapurin tytön poikaystävää porttikiellolla synttärijuhliini, jos hän yrittää huijata pelissä
20.45 tulen toiseksi Mitä Missä Milloin -pelissä
20.59 haen pyykit
21.00 soitan äidille kotimatkalla, juttelemme sateesta, ajan kulumisesta ja lähestyvästä syntymäpäivästä. äiti muistuttaa tarkan syntymäajankohdan olevan kello 03 yöllä
21.10 ripustan pyykit kuivumaan ja asetun sohvalle katsomaan Housea
21.56 helpottuneena ilkeän poliisin häviöstä menen suihkuun
22.06 katson uutisia
22.12 katson A shot at love with Tila Tequila II:sta ja alan kirjoittaa blogia
22.45 katson ratkaisijaa, suunnittelen nukkumaan menoa ja jatkan blogin kirjoittamista
23.32 julkaisen tekstin, laitan herätyskellon herättämään kahdeksalta aamulla ja rupean nukkumaan

Wednesday, October 15, 2008

I am sixteen going on twenty five.

Mieli parani viikonlopun aikana taas valtavasti. Ehkä suurin osa pahasta mielestä johtui sosiaalisten kontaktien vähyydestä viime viikolla. Eli kavereita en nähnyt, mutta kaikkia idiootteja kyllä.

Viikonloppu meni kyllä aivan ihanissa merkeissä Suomenniemellä, omassa saaressa. Ruska-aika ja järvi ympärillä. Tosi kaunista. Aikuiset ihmiset tietty mekastivat rauhallisella mökillä minkä kerkesivät, laulettiin, leikittiin, tanssittiin ja pelattiin piilopulloa. Piilopullo meni silleen, että kaikki osallistujat piilottivat juomapullonsa maastoon ja kätköillä piti käydä silleen, ettei kukaan yllätä juomasta. Aikuisten hippaa/piilosta. Hauskaa!

Tänään kiersin 20 mummolaa kotiäänestyshommissa. Rankkaa, mutta ihan hauskaa vaihtelua. Näki kaikenlaisia mummoja ja mummojen koteja. Oli yhden papankin koti, sillä oli kuulemma 3000 kirjaa siellä :O Kyllä ne vaan useat aika yksinäisiltä näyttää, kovasti oisivat halunneet rupatella, mutta kun ei meillä ihan hirveesti sitä aikaa ollut :(

Minä kun en oo koskaan niin ollut vaalisalaisuuksien päälle niin here you go, minä mainostan: Tiina Hiltunen, 774, SDP. Kyllä äiti (ja Kaarina), mä äänestän tällä kertaa demaria. I know I make you so proud :)

Anna Abreau, 18, ei ole valmis äidiksi. Hänellä Iltalehden mukaan kuitenkin jo hyväpalkkainen ura, omistusasunto, auto ja avoliitto.

Heenu, 2 päivää vaille 25, ei todellakaan ole vielä valmis äidiksi (ei ehkä koskaan tule olemaan, eikä ole koskaan kokenut vauvakuume-tunteita). Heenulla on ihan ok-palkkainen, kylläkin osa-aikainen, työ (mikä f-ing ura). Heenu ei todellakaan saisi asuntolainaa (ei varmaan vielä viiteen seuraavaan vuoteen). Heenulla ei ole autoa, ei edes ajokorttia. Heenu on vanha piika.

Niin... täytän 2 päivän päästä 1/4 vuosisadan ja olen siitä tosi positiivisilla fiiliksillä.

Päivän mummositaatti: "Onneks sitä intternettiä ei ollu keksitty viiskytluvulla, kun mä oisin ihan varmaan ruvennut sellaiseksi hakkeriksi."

Thursday, October 9, 2008

Möllötys

Pääsin vikasta tentistä läpi.

Töissä oli blaah.

Sunnuntaina palautettavat esseet ihan hyvässä mallissa.

Ihmiset ärsytti eilen koulussa, tänään töissä. Ihmiset on uskomattomia, niin uskomattoman raivostuttavia.

Liisa Hyssälä raivostutti. Hyvä hyvä, holhousta vaan lisää. Baarit kiinni kahdelta niin ne kaksi turkulaista juoppoa ei nuku tuoppiensa vieressä enää koskaan!

Opinnäytetyökin on jossain mallissa.

Kunnon unta olen kaipaillut.

Olen ollut enemmän pahalla päällä kuin hyvällä päällä viime päivinä.

Huomenna Saimaalle mökille rentoutumaan.

VR:n mainoslupaus "Työmatka junalla. Aikaa itselle" sai tänään ihan uuden ulottuvuuden... Giäh giäh.

Tuesday, October 7, 2008

En ehi, enkä muista

Siinä kaksi syytä, miksi olen ollut hiljaa.

Tänäänkin olin 7 tuntia töissä, tein 3 tuntia opparia ja olin 1,5 tuntia luennolla + 1 tunnin lenkillä. Huomenna töitä 10 tuntia, koulua 2. Sen lisäksi että oon näin kiiruinen, eipä tuollaisista päivistä ole juuri kerrottavaa.

Viikonloppuna vietin ihania valmistujaisia, tällä kertaa vuorossa oli tradenomiaiset. 2 päiväiset. Ja taas oli niin hillittömän hauskaa, perjantaina Helsingissä ja lauantaina Turussa. Niin hauskaa, että muistikuvat ovat hämärät :P

Turusta jäi kuitenkin käteen edes vähän rentoutunut olo, jonka saivat aikaan äiti ja iskä. Turkussa sitä vaan jotenkin aina relaa, vaikka painais lähes joka vapaa hetki jotain kouluhommaa ja stressais tulevasta.

Ai niin, sen mä ehdin vielä kertoa, että prkleen nörtti-kaverit avoimessa puijasivat mua. Mä luulin perustaneeni opintopiirin, mutta päädyinkin perustamaan Heenun vinkki-mailiringin. Eli minä päädyin auttamaan muita, mutta kukaan ei sitten puolestaan kyllä auttanut mua. Gee thanks guys! Kai se on sitte pärjättävä omillaan tästä edespäin.

Wednesday, October 1, 2008

I'm on top of things

Korkokanta-laskut ja excel opeteltu tämän illan tenttiin Lappeenrantalaisen ekonomin avustuksella. Check.

Opinnäytetyön tutkimussuunnitelma lähes tehty ja lähetetty. Check.

Opintorekisteri tarkastutettu ja vahvistus siitä, että valmistuminen on yhden tentin ja opinnäytetyön päässä saatu. Check.

Valmistumisen lähenemisen vaikutus kokopäiväisen duunipaikan mahdollisuuteen tajuttu. Check.

Uusia työpaikkamahdollisuuksia silmäilty. Check.

Kaksi kymmenestä tavoitellusta kilosta laihdutettu. Check.

Yksipuolinen ihastus lopetettu (siitä ei siis ole tullut kaksipuolista vaan nollapuolista). Check.

Lentoliput Englantiin marraskuulle hankittu (pappa betalar, kiitti siitä!). Check.

Synttärikemukutsut lähetetty Facebookitse. Check.

Tuesday, September 30, 2008

En saa unta

Vielä äsken en saanut unta, koska mietin tulevaisuutta ja rahaa ja opiskeluja ja opinnäytetyötä ja töitä ja kaikkea näiden väliltä.

Katsottuani tämän videoklipin Sarah Palinista, en kuitenkaan enää edes uskalla käydä nukkumaan. We r doomed, kuten yksi kommentoija sen osuvasti artikuloi.

Lauantaiyöllä kävin muuten nakkikiskalla keskustelua McCain vs. Obama -yhtälöstä. Eräs mies sanoi mulle näin: "En oo kyllä ihan päättänyt, että kumpi Jenkeissä pitäisi mun mielestä valita... McCainilla on kuitenkin tosi järkeviä ajatuksia monista asioista ja se Obama, se on niin kokematon ja nuori" (välihuom. lisää mielessäsi suhuässsshät ja mietintätauot ja muutamat välihuomatukset kuten "joo kaikilla mausteilla" ja "kusettaa muuten ihan sikana"). Minä vastasin: "Mä en kyl tunne ketään, kuka ajattelis noin... Sä oot varmaan kokoomuslainen?" (välihuom. lisää silmien pyörittelyn aiheuttamaa lievää horjumista ja kolme hikkaus-ääntä) Vastaus kuului: "Joo oon."

Aivan. We r doomed.

Sunday, September 28, 2008

You might say I'm not the luckiest of girls

Kaksi kertaa saman viikon aikana olen törmännyt Sikaan (lyhyt kertaus: poika, jota deittailin keväällä ja jonka tyttöystävä otti munhun yhteyttä tekstiviestillä). Kaksi kertaa!! Ekalla kerralla se jopa uskaltautui juttelemaan, no kohtelu oli sen verran kylmää, että toisella kertaa siitä ei enää ollut harmia. Ja voin kertoa, että sen näkeminen vaan vahvisti ajatuksiani siitä, että enpä paljoa menettänyt. Söpö, mutta aivoton.

Istuin myös viime viikolla kakkaan. Jep. Joku (eläin/ihminen, toivon niiiin että se oli joku pieni puudeli eikä esim. pultsari) oli kakanut sporan penkille ja minä istuin sen päälle. Jep. Enkä ollut matkalla kotiin. Jep. Eipä kai siitä sen enempää, kaikki varmaan voivat kuvitella miltä tapahtuneen tajuaminen tuntui.

Koulu alkaa stressata tosissaan. Tuntuu, että tekemistä on liikaa. Mutta mä nyt yritän, ihan tosissaan. Ja kohta loppuu yksi kurssi ja keskiviikkona ois yks tentti, joten tekemiset vähenee onneksi vähäsen.

Yksi työkaveri kertoi perjantaina, että aikoo rakastua viikonlopun aikana. Olen koko viikonlopun pyöritellyt ajatusta päässäni, kysellyt oonko rakastuttavan näköinen ja tiiraillut ehdokkaita. Noh, tää ei ollut mun viikonloppu, pitänee kysyä työkaverilta, josko sen suunnitelmat meni nappiin :)

Hyvin menneitäkin asioita oli. Uutena kuntoilumuotona aloitettu Hydrobic oli kivaa. Ekasta tietojenkäsittely-esseestä tuli 5/5. Käytiin turku-tyttärien kanssa syömässä ja drinksuilla. Töissä on kivaa, kun silloin ei voi ajatella, että pitäs olla tekemässä jotain muuta. Oli kiva keikka-ilta Lepakkomiehessä ja hauskat jatkot Bottalla. Laina-täti kertoili espanjalaisista kosijoistaan, jotka jonottivat sen avonaisen ikkunan alla. "Ennen mä olin niin nuori ja nätti, nyt oon enää vaan nätti."

Tuesday, September 23, 2008

Sanattomaksi...

...vetää. Aloitan lauseen ja vedän sen takaisin. En oikeasti löydä mitään järkevää sanottavaa koko Kauhajoen tapahtumista. Ja miksi löytäisin, ihan järjetöntähän se on.

Ja mitäpä siitä voisi sanoa, mitä ei ole jo tänään miljoona kertaa sanottu. Paitsi ehkä, että please don't play the blame-game. Asioihin täytyy tarttua joo, mutta tehtäis se kerrankin sillä tavalla rakentavasti, että saataisiin jotain ennaltaehkäisevää aikaiseksi, eikä osoteltaisi sormilla tuota ja tuota ja tuon nyt ainakin olis pitänyt tietää ja tehdä jotain ja tuo taas toimi tässä tilanteessa ihan liian hitaasti ja tuo toinen taas vaan täysin väärin. Jos sellaista ennaltaehkäisyä nyt edes on olemassa. Kukapa tällaisen pystyisi ennustamaan?

Pitääpi katsoa taas, että miltä tämä mätä maailma huomenna näyttää?

Saturday, September 20, 2008

Lauantai!

Oon huomannut, että kun juhlii vaan yhden päivän viikossa, sitä on entistä enemmän innoissaan siitä kun se päivä koittaa. Ja tänään se taas on. Ja mä oon ihan näin ^________^

Viime lauantainakin olin ihan tulessa, taisin jopa tanssahdella vähän jo sporassa kello kymmenen aikaan. Kuten varmaan kaikilla, mulla on sellaisia noh-ihan-ok-kiva-olo-iltoja, sitten on no-ois-vaikka-ihan-hyvin-voinut-jäädä-kotiinkin-iltoja ja sitten on niitä super-huba-fun-fun-fun-iltoja. Ja yleensä illan taso riippuu ihan siitä millaisella fiiliksellä sitä itse on liikkeellä.

No, okei viime viikonloppu meni sitten vähän tietyiltä osin överiksi, mutta ihan hiton hauskaahan sitä oli.

Nyt mä oon ihan samalla hubailu-mielellä. Ja lähden Turkuun niihin maisteriaisiin ja kattomaan kaikkia ihania turku-tyttöjä eli hauskaa on luvassa. Ja mulla on ihan sellainen fiilis, että huomenna ei oo morkkista. Jes jes jes. Toivottavasti ei migreeniäkään.

Monday, September 15, 2008

Se maanantaista

Uusi maanantai, vanhat kujeet. Koulussa käväisin ja kotona yritin väsätä ekaa esseetä tietojenkäsittelyyn. Joka osoittautui vähän vaikiaksi, mutta enköhän mä sen torstaiksi saa valmiiksi... Laskuja makselin ja masennuin. Niinkuin aina.

Koko viikko on kyllä iloisen täynnä ohjelmaa. Koulua, duunia, jumppaa, Skibbo-kerhon syyskauden käynnistystä, Flip Schultzia (jes jes, perjantaina saa nauraa kippurassa), ekan meidän kaveriporukan maisterin juhliaisia Turussa ja jos sais sen opinnäytetyönkin vihdoin käyntiin.

Ostin Beroccaakin, joten odotan tästä vähän piristyväni.

Tämän päivän parhaista nauruista/hymyistä kilpailevat tämä kuva Kimistä Iltasanomien sivuilla ja PMMP:n Atsipoppaa-cover. Ihana nostalgia biisi tuo kyllä ja vielä ihanan PMMP:n laulamana. Harmi vaan, että pitäs kuulua Pilttipiiriin, jos haluaisi tuon sinkun omaksi. Not my cup of tea really :) Ja voi Kimi, et ois niin masentunut.

Näin 25-vuotissyntymäpäivän lähestyessä tunnen itseni kyllä edelleen (viime viikonlopun jälkeen ainakin) ihan vaan pahaseksi teinitytöksi.

Sunday, September 14, 2008

Will I ever learn?

2 notes to self: Bakers -edelleenkään- ei kannata. Eikä yksipuolinen ihastuminen.

1 very important note to self: Älä koskaan kuuluttele yksipuolisesta ihastumisesta puoli neljän aikaan baarissa kaikille, jotka suostuvat kuuntelemaan.

P.s. Kiitti migreenistä! Jos haluaa raastavasta ohimolohkon särystä etsiä jotain hyviä puolia, niin vie se ainakin ajatuksia morkkiksesta.

Friday, September 12, 2008

Itsesäälipeitto kaappiin niin kuin olis jo.

Olen koko viikon ollut vähän pahalla päällä. Jossain tuolla mielenperukoilla on kytenyt tyytymättömyys itseen ja ympäristöön. Stressi asioista, joihin ei voi vaikuttaa. Ja se iänikuinen odotus palasi. Se, joka taitaa tulla aina syksyisin. Odotus, että jotain tapahtuisi. Mitä jotain? Ihan mitä vaan. Jotain.

Iltaisin käperryinkin sitten koko viikon itsesääli-tilkuista kasaan kursimaani peittoon. Siitä löytyi taas jos jonkinlaista tilkkua. Oli vihertävä kateus-tilkku, punainen läski-tilkku, reikäinen köyhä-tilkku, yhdessä taisi olla pilkkuja muistuttamassa kaikista ilkeilyistäni, toisessa taas luki isoin kirjaimin yksinäisyys ja suurin tilkku oli likatahroista läikikäs laiskuus-tilkku. Nyt se peitto on kuitenkin taas lukittu kaappiin ja siellä se saisi pysyäkin. Koko syksyn, niin kuin aiemmin suunnittelin.

Tänäänpä sitten koko viikon sisälleni patoamat hyvän olon tunteet purkautuivat kerralla, outoa kyllä, töissä. Onnistuin niin hyvin yhdessä jutussa, että ihan loksahti omatkin leuat auki. Välillä on ihana tuntea ylpeyttä itsestään, omista töistään, pienistä lapsistaan.

Viikolla oli muutakin ohjelmaa kuin peiton alla köllöttely. Jopa niin, että jaloissa tuntui. Oli
koulua, työtä, uutta koulua, opinnäytetyötapaamista, iso-tädillä siivousta, vapaaehtoistyöpalaveria, jumppaa, Suomi-Saksaa stadikalla, lenkkiä, laiharia, lääkäriä, fysioterapiaa ja kiukuttelua.

Viime yönä sisko soitti Madonnan keikalta Lontoon Wembley-stadionilta. Jammailin sitten puolilta öin kotona live-Voguen tahtiin. Ehkä se oli se viikon käännekohta. Tästä alkaa taas viikonloppu ja unhotetaan murheet!

Monday, September 8, 2008

Miehet vs. Laihis

Päässä ei ole tilaa molemmille. Annan tilaa enemmän jälkimmäiselle. Se on hallittavisssa. Omissa käsissäni. Syö vähemmän + liiku enemmän = laihempi Heenu. Lenkki + kasvikset = -10 kg. Terveellisemmästä elämästä olen onnistunut muutaman viikon jo pitämään myös kiinni.

Miehille taas ei ole vastaavanlaista kaavaa... Ellei sitten usko mun työkaveria, joka ilmaisi asian näin: "Naisen paino korreloituu suoraan hänen markkina-arvoonsa." Eli laihis = markkina-arvon nousu = mies :D Ja tämän sanoi siis nainen. Joka mussutti lounaaksi jotain korvikepatukkaa. Meitä on joka lähtöön.

Itse laihdutan tasan sen aikaa kunnes olen tyytyväinen itseeni. Tavoitteena ei ole olla tikku, mutta tuntea olonsa hyväksi. Jopa bikineissä :)

Ja miehet. Ei niille ole mitään kaavaa. Soittavat, jos soittavat. Muuttavat mieltään, jos muuttavat. Lässyttävät, jos lässyttävät. Ja ovat pässejä, jos ovat pässejä. :)

P.s. Fysioterapeutti manipuloi tänään jalkojeni liikeratoja ja nyt mun pitäis pystyä astumaan oikein, kun aiemmin se oli kuulemma käytännössä mahdotonta. Enää täytyy opetella se eli jumpata jalkoja joka päivä. On niitäkin joka lähtöön. Jalkoja.

Saturday, September 6, 2008

Perjantain dancing queen on lauantain crybaby

Perjantai oli kokonaisuudessaan hieno päivä. Se alkoi laihari-itsensä palkitsemis-lounaalla kiinalais-thaimaalais-buffassa. Ja jatkui monen tunnin kahvituksella Bakersissa. Loppu-illan kohokohtia olivat tietysti pienet etkot mun luona ja ilotulitukset Töölönlahden taivaalla.

Yö vietettiin taas Bottalla. Tälläkin kertaa siellä oli mukavaa, vaikka joku kokoomuslainen jazz-bändi olikin lavalla :P Bändin jälkeen alkoi kunnon humpat, on kyllä kiva päästä tanssimaan taas kunnolla!

Yksi poika, joka kuuli mitä teen työkseni/aloitan opiskelemaan, halusi haastaa minut pieneen alan-slangi-visaan. Hän mittaili minua katseellaan vaikka kuinka kauan ja mä jo ihmettelin, että mikä hitto sitä riivaa. "Saanko mä testata sua?"

Vastaaviin typeriin "minun täytyy todistaa sinulle täysin-tuntematon-ihminen pätevyyteni"-testeihin joutuvat haastetuksi myös varmasti monet alalla toimivat miehet. NOT. Mieleni teki jopa suostua haasteeseen, mutta henkilö vaikutti haluavan vain ja ainoastaan todistaa minun olevan pieni tyhmä tyttö. Ja ehkä/luultavasti hän olisi siinä onnistunutkin, enhän minä kaikkea tiedä. Mutta hei dude, im a journalist! Jos en tiedä jotain, olen oikein koulutettu ottamaan siitä selvää.

Tapasin myös toisen(laisen) miehen. Pitkä ja mukavannäköinen. Rento. Ehkä vähän turhan laiha. Noh, sen 90-luvun nokialaiseen mä kuitenkin illan päätteeksi näpyttelin numeroni. Ja jopa oikeasti toivon, että se soittaa.

Lauantaina päästettiinkin sitten sisäiset tyttömme irti ja käytiin katsomassa aivan mahtavaa Mamma Mia! -leffaa. Ihan huikea, kerrassaan genrensä huipputuotos. Sopivan rennosti ja huumorilla tehty pätkä. Ihania käsikarvat nostattavia tuttuja Abba-biisejä, suuria tunteita ja meininkiä. Ainut vaan, ettei meinannut penkissä pysyä. Laulu meinasi tulla väkisin ja lantio vaati hytkymistä. Suosittelen lämpimästi. Mutta vain naisille, tai miehille, jotka ovat kosketuksissa sisäiseen naiseensa :)

Välihuomio: vihdoin ne ovat tajunneet siinä Mac book-kilpailu-mainoksessa, että se eukko lausuu sanan book "byk". Eli väärin. Alunperinkään en tajunnut miten sellainen verenpainetta nostava mainos pääsee televisioon. Voiko jossain mainostoimistossa (vai missä noita väsätään) olla niiiiin kielitaidotonta porukkaa, ettei tiedetä että book-sanaa ei tosiaan lausuta byk. Noh, nyt se on vaihdettu niin, että nyt siihen kilpailunumeroon pitää tekstata sana mac sanan book sijasta. Eli hullu eukko sanoo sanan byk vain kerran monen kerran sijaan enää... Ja minun hermoni saavat taas levätä mainoskatkotkin kiristymättä.

Lauantai-yötä viettelen siis edelleen tässä tietokoneen ääressä (en siis baarissa HUOM! HUOM!) ja kuunnellen jostain syystä vanhoja Amerikan ajan biisejä. Ikävöin vähäsen Ruotsi-tyttöjä, sotahullua-veteraani-kämppistä (joka on juurikin näinä päivinä muuten palaamassa Irakiin sotimaan), pöhköjä proffia, poikien lahoamispisteessä olevaa omakotitaloa, ulkomailla olon huumaa, reissuja ja koulua.

Yksi ihan parhaista, kunnon country-mättö, joka soi joka baarissa joka ilta. Nitty Gritty Dirt Band: Fighing in the dark.

Lazy yellow moon comin up tonite,
Shinin thru the trees,
Crickets are singin and lightning bugs
Are floatin on the breeze
Baby get ready.....

Across the field where the creek turns back by the ole stump road
Im gonna take you to a special place that nobody knows
Baby get ready.....ooooooooooo

You and me going fishing in the dark,
Lying on our backs and counting the stars
Where the cool grass grows.
Down by the river in the full moon light,
Well be fallin in love in the middle of the night
Just movin slow...

Stayin the whole night thru, feels so good to be with you...

Spring is almost over and the summers come
And the days are gettin long
Waited all winter for the time to be right, just to take you along
Baby get ready.....

And it dont matter if we sit forever and the fish dont bite
Jump in the river and cool ourselves from the heat of the night
Baby get ready.....ooooooooooo.

Friday, September 5, 2008

Uni

Maalivahti Antti Niemi ilmoitti juuri lopettavansa jalkapallo-uransa loukkaantumisen takia. Ainoastaan minä tiesin todellisen syyn. Hän oli muutamaa päivää aiemmin ollut mökkibileissäni ja häneltä oli katkennut sormi, eikä sitä valitettavasti ollut löytynyt mistään. Hän oli nyt siis sormeton.

Ystäväni Heini ajoi pihaan vanhalla kevarillaan ja samaan aikaan aloin siivota bileissä käytössä ollutta kylmälaukkua. No sieltähän se Antin sormi löytyi. Huh, ajattelin, että kävipä tuuri että se oli ollut kylmässä koko ajan. Vähän aikaa neuvottelimme ystäväni Heinin kanssa, että mitäs sormelle pitäisi tehdä. Emme tienneet missä sairaalassa Antti oli toipumassa, tai että voiko sormea enää käyttää, tai että saisinko minä mahdollisesti syytteen sormen piilottelusta.

Terävinä tyttöinä soitimme hätäkeskukseen, jossa tiedettiin kuin tiedettiinkin missä sairaalassa Antti on. Mutta sormella oli jo kiire. Se tultaisiin hakemaan Medihelillä läheiseltä pellolta, jonne me lähdimme tietysti ajamaan moottoripyörällä kylmälaukku mukana. Jostain syystä kyydissä ollessani minua alkoi kalvamaan pelko, että laatikossa oleva ihmisen kappale olisikin sormen sijasta varvas.

Pellolla vein laukun juosten Mediheli-tyypeille. Sanoin, etten olekaan ihan varma, että onko laukussa sormi vai varvas. "No Antti varmaan mielummin ottaa varpaankin kuin on ilman sormea", sanoi Mediheli-tyyppi. Totta, ajattelin.

*****

Muistin tämän unen niin elävästi herättyäni, että oli pakko kirjoittaa ylös. Empä tiedä mitä tästäkin taas pitäis ajatella... Ehkä että, onneks on viikonloppu edessä ;)

Thursday, September 4, 2008

Olen päättänyt:

Aloittaa tietojenkäsittelytieteen lukemisen avoimessa yliopistossa ja katsoa mihin se munt vie. Tai miten pitkälle mä pääsen.

Laihtua ainakin 10 kiloa.

Olla katsomatta BB:tä. (olen ollut, tiedän silti kaiken mitä siellä tapahtuu lehdistä ja kavereilta)

Saada opinnäytetyön tehtyä ennen joulua.

Nauttia syksystä ja unohtaa kaikki haikeudet sekä itkupotkuraivaritunteet.

Mennä nukkumaan aikaisin. Esim. kello kymmenen kun BB alkaa.

Kävellä aina raput ylös ja alas.

Opetella juoksemaan. (kokeilin tänään ja kivaa on, jos vielä muutaman minuutin pitempään jaksais :P)

Opetella kävelemään oikein. (fysioterapeutin mukaan mun jalat ovat nilkasta alaspäin täysin väärässä asennossa kun kävelen)

Monday, September 1, 2008

Sattuipa sopivasti (sisältää useita linkkejä)

Olen käynyt Pilateksessa uudestaan. Olen juhlinut koko viikonlopun. Olen laulanut Sing Staria niin, että happi meinas loppua. Tanssinut niin, että puhti meinas loppua. Olen eksynyt kaupungissa ja ajanut taksilla turhan lyhyitä matkia.

En ole päättänyt loppuelämäni suuntaa
. En ole katsonut pankkitilin saldoa. En ole siivonnut liian pitkään aikaan. En ole pitänyt laihdutuskuurista kiinni. En ole pitänyt "pysy erossa kaikista eli siis ihan jokaikisestä eri miehestä lopunelämääsi tai ainakin toistaiseksi" -lupaustani.

Viikonloppuna juhlittiin siis parhaan ystävän läksiäisiäisiä, jotka kestivät koko viikonlopun. Käväistiin pitkästä aikaa myös Bottalla, jossa oli ihan huippumeininki. Jossain vaiheessa se Botta tais tulla jo korvistakin ulos ja oli ihan hyvä pitää taukoa. Nyt oli kuitenkin taas ihan mainio aika palata :)

Töihin oli viime viikolla murtauduttu. Jollain henkilöllä x (lue pikkuvandaalipaskiaisella) oli tullut suuri houkutus rikkoa paikkoja. Ja sen hän oli tehnyt. Hetkellisesti tämä tapahtuma vaikutti myös omaan turvallisuudentunteeseeni ja yöuniini (yhdistettynä liskodiskoon tietysti). Nyt enää toivon, että hänet saadaan vastuuseen teoistaan.

Ai niin, sattuipa Venäjällä taas sopivasti. Putin pelasti päivän ja pääsi poseeraamaan tiikerin kanssa.

Ai niin, sattuihan Amerikassa vielä paljon sopivammin. Voi republikaanit, kuinka tässä taas näin kävi. Kovat on puheet, vähäiset vaan näytöt. Epäilen luonnolleni tyypillisesti salajuonta, tää on niin suoraan Täydellisistä naisista. Oikeasti tuo Trigkin on ihan varmasti Bristolin lapsi, eikä Sarahin. Kyllä tästä vielä lisää paljastuksia tulee, sanokaa mun sanoneen.

Ai niin, mutta kyllähän meillä Suomessa sattui kaikkein sopivimmin. On se vaan hienoa, että meillä on Suomessa nyt ihan todistettavasti kauniita tulevia poliitikkoja.... Too bad it just states the obvious: looks may come from your side, but we deliver the brains from ours ;)

Thursday, August 28, 2008

Liian monta vapaapäivää = liian monta ajatusta

Noniin. Tässä sitä ollaan. Tulevaisuuden suurten kysymysten äärellä. Viestinnän opintojen loppu häämöttää. Opinnäytetyö, sitten ne antavat vain paperin käteen, tyrkkäävät ovesta ulos ja sitten sitä ollaan omillaan. Ja minä en ole siihen valmis. Olemaan omillani, tekemään uraa, kasvamaan aikuiseksi.

Ja haluan vielä opiskella. Ainoa ongelma on, että minua kiinnostaa kaikki. Voisin yhtä hyvin opiskella biologiaa, matematiikkaa, historiaa tai kiinaa. Tykkään toimittajan hommista, joten mietin, että mikä sitä parhaiten tukisi? No erikoistuahan voisi periaatteessa mihin vaan...

Syy, miksi pohdin näitä nyt, on yhden koulukaverini. Hän on menossa avoimeen lukemaan kehitysmaatutkimusta, joka on myös mun yksi kiinnostuksen kohteista. Mä innostuin heti, että hei mähän tuun lukemaan sitä kans. No sitten tein sen virheen, että tutustuin avoimen tarjontaan laajemmin. Kiinnostavia aiheita riittää ja jotkin linjoista houkuttelevat toisia enemmän myös siksi, että ne hyvin suorittamalla voisi päästä suoraan yliopistoon sisään. Very interesting...

Ja tässä sitä nyt ollaan. Valintojen edessä. Kiirehän tässä ei varsinaisesti ole mihinkään. Eli voisi olla menemättä avoimeen ollenkaan ja katsoa keväällä valmistumisen jälkeen fiiliksiä. Valinta sekin.

Yksi ennekin tuossa oli yhteen suuntaan. Radiossa puhuttiin tänään yhdestä ehdolla olevasta koulutusohjelmasta. Mulla on tapana tulkita :)

Ja sitten mietityttää perinteisesti myös raha. Miksei sitä koskaan voi olla tarpeeksi? Edes sen verran, ettei tarvitsisi miettiä miten sitä käy, jos täytyy peruuttaa opintotuki. Aivan. Mulla on niin hillittömät, siis kerrassaan massiiviset ja järjettömän suuret, osa-aikaisen henkilön tulot, että tuloraja ylittyy kohta.

Ja ok, myönnetään, että elämäntyyli ei myöskään ehkä ole sitä säästeleväisintä. Mutta miksikään tuhlailijaksikaan en kyllä tunnustaudu. Kesäreissut ja huvitukset tietysti vie rahaa. Ja kaikki tälläinen luksushan on opiskelijalta kielletty. Pitää istua kotona, syödä sitä tonnikalaa ja ainoaksi huviksi sitten voi katsoa vaikka sitä BB:tä (kunhan tv-lupa on maksettu).

Noh, koska sitä rahaa on valtion mielestä pankkitililleni tupsahdellut jo niin paljon, etten kerrassaan enää vessan pöntölle edes taivu, pitää tuet todennäköisesti loka-joulukuulta peruuttaa (jos en sitten tahdo maksella niitä takaisin vuonna 2010). Keväällä tukia en enää saa joka tapauksessa ja silloin lankeavat myös viime vuoden synnit (tuloraja ylittyi silloinkin tukien perumisesta huolimatta) maksettaviksi.

Ärripurri.

Kävin tänään muuten sellasessa rääkkijumpassa, että oksat pois. Vuosikausiin varmaan hikoillu silleen. Oli kyllä aikamoinen ohjaajakin, piiska vaan viuhu. On ollut koko päivän vähän mehut pois. Raahauduin mä sentään itseni sateen läpi koululle, jossa mulle kettuiltiin kun ei meinaa opiskelijakorttiin enää mahtua lukuvuosi-tarroja. Ha hah.

Wednesday, August 27, 2008

Heenulassa ei niin sutise

Blogini uutta otsikointia on jo tietyiltä biisikärpäs-tahoilta epäilty viittaavaan johonkin supersutinaan, jota mulla on meneillään. Tiedotusluontoinen asia: Ei enempää vois olla väärässä. Voin vaikka luvata, että heti kun sutinaa on menossa niin vaihdan otsikon Heenulassa sutisee.

Tiistaina Helsinki-turisti raahasi meidät Arabia-museoon. Olihan tuo ihan käymisen ja 1,5 euron sisäänpääsymaksun arvoinen. Vaikka mä sporassa matkalla tokaisinkin, etten aio jokaista perkeleen purnukkaa tuijotella puolta tuntia, niin täytyy myöntää, että hienoja olivat vanhat kupit ja lautaset.

Olen myös ryhtynyt toimiin kesä-jenkkakahvojen hävittämiseksi... Hävittäminen on ehkä vähän turhan kunnianhimoista, sanotaan, että kutistamiseksi. Tänään aamulla kävin pilateksessa ja ajattelin ainakin kerran viikossa käydä. Plus parissa muussa jumpassa.

Kaljaa ei myöskään juoda tästä eteenpäin viikolla. Tippaakaan. Paitsi erikoistilanteissa. Tietty. Eli limulinja.

Yön Ritari. I liked it. Jokeri oli tietysti mieleenpainuvin hahmo, mutta ei leffa muutenkaan ihan metsään mennyt. Veti mukanaan ja piti siellä ihan loppuunsaakka. Joku aiemmin sanoi, ettei voinut olla leffassa ajattelematta koko ajan Heath Ledgerin kuolemaa. Mulle kävi kyllä vähän samalla tavalla. Suoritus oli kyllä mielestäni ehdottomasti Oscarin arvoisen karmiva, kylmät väreet kulkee selkää edelleen. Ja tuskinpa Oscar-akatemiakaan pihtailee sen palkinnon kanssa, jolla taataan illan nyyhkyhetki. Ja oishan se ihan ansaittukin.

Uuden vuodenajan lupaus: yritän olla katsomatta uutta Big Brotheria mahdollisimman pitkään. Luulen, että se onnistuu, koska se on sellainen myötähäpeäsarja, jota on kiva katsoa jonkun kanssa kimpassa. Ei oo kimppaa enää tänä syksynä ei.

Ja muutama ystävääkin huomautti tästä eilen. "Sä oot muuten niin fiksu ja sun kanssa voi keskustella monista eri asioista. Mutta sitten sä yhtäkkiä rupeet vaahtoamaan jostain Flava Flavesta ja realitystä." Ei sinänsä, että mulla edelleenkään realityä vastaan on mitään, huippuviihdettä. Mutta BB:hen jumittaa niin täysillä, että huomaakin uhraavansa sille 1,5 h x 7 = 10,5 tuntia viikostaan... Maajussille morsian ja Sinkkuäidille sulhanen sitä vastoin tulee vaan kerran viikossa ;)

Tuesday, August 26, 2008

Nyt oon Helsingissä, enkä lähe mihinkään. Kulumallakaan.

Kotona. Kesäreissut takana. Ihanaa oli, mutta ihanaa on tääkin. Mul on mun sohvaa, mun jääkaappii, mun Kylmä Rinki-dvd:t (im so addicted), on kaverii, vähän työtä, vähän kouluu, jumppaa ja tietty läppärii <3 Mutt oli meillä reissussakin kivaa:

Mummolan viikko meni ihanasti rauhoittuessa ja rentoutuessa, puhelin oli suurimman osan ajasta tyynyn alla. Aadan kanssa saippuakuplia puhallellessa (papl=buble=kupla) ja siskon kanssa löylyssä avautuessa. Ihana nähdä Mummoa ja Ukkia aina, ikävä ehtii tulla aina kun asuvat niin kaukana.

Lieksa-citystä sais muuten kerrostalokolmion 19 000 eurolla. Oispa hienoo kerätä kaverit ja muuttaa Itärajalle. Halpa ja kiva ratkaisu. Ei ois velkahelvettiä, ihmiset ois lepposia ja elämä helpompaa. In the middle of nowhere.

Tätiä ja hänen perhettään käytiin moikkaamassa Juankoskella. Ois ollut kiva olla kauemminkin, siellä oli yks reipas koulunsa aloittava ekaluokkalainen. Kun hän kuuli, että olen menossa festareille viikonloppuna niin hän antoi mulle tarra-korvikset ja teki tatuoinnin käsivarteen. Eli taitaa tulla tytskästä vielä hyvä festarienkiertäjä joskus :)

Näin myös toisen tädin (mulla ei oo kuin kaksi) tällä matkalla. Minä, isä ja siskon perhe istuimme autossa. Täti ajoi ohi pyörällä. Viimeksi näimme tätini minun ylioppilasjuhlissani. Siinä meitä oli autossa viisi, jotka eivät ymmärrä miksi.

Rauhallinen viikko mummon hoivissa sai arvoisensa päätöksen sateisessa Mikkelissä. JurassicRock, oh me god. Ihan hillitöntä ja vähän uskomatontakin. Olen nyt esim. työntänyt bussin mudasta keskellä yötä. Nähnyt Ruoskan poijat alasti lavalla ja menettänyt libidoni. Nähnyt PMMP:n myyntitelttaa kootessa ja kuullut livenä kaikkien aikojen lempparikappaleeni Ikuinen liekki. Matkalla Helsinkiinpäin bussista löytyi onneton mikkeliläisteini, joka oli eksynyt väärään bussiin. Ei sillä ollut puhelinta, eikä rahaa. Me oltiin ajettu jo melkein puol tuntia. No tuupattiin poika pois kiinniolevan huoltiksen kohdalla, annettiin sille kalja ja tupakkia ja soitettiin taksi. Voi poika.

Hyvä päätös festari-kesälle (Provinssi, Ilosaari, Wanaja, Ankka, Jurassic). Ihan hyvä setti. Ens vuonna ehkä vielä paremmaksi :)

Mikkelin jälkeen tein muutaman päivän töitä ja lähdin tirpuilemaan Naantaliin ja Rymättylään. Käytiin Aadan kanssa ihan kahdestaan vähän seikkailemassakin. Katsomassa hummaa ja mää mää ja ostamassa herneitä. Tais ilmakin olla vähän lämmin jopa.

Äidilleni onnistuttiin minä ja äiti hankkimaan huomautus metelöinnistä. Tämä onnistuu ihan katsomalla Rimakauhua ja rakkautta ja rupattelemalla samalla. Kaikille naapurivihaajille neuvo miten pidetään oikein kunnon metakkaa = telkkari normaaliäänelle ja juttelua normaaliäänellä. Toimii!

Siskon ja sen kavereiden kanssa käytiin vähän humpalla Turussa. Ekaa kertaa Club Vegasissa, eikä ollut mikään huono kokemus, ollenkaan. Ois tietty vaikka yhden salmarin voinut juoda vähemmän, kun seuraavana päivänä oli kyllä tosi huono happi. Mutt kerrankos sitä (tai toisenkin ;)) kesässä siskon kanssa!

Ex-kämppiskin kävi ilahduttamassa Helsinkiä yhden yön verran. Mä tykään, että välillä on joku yötä. Ja tietty ex-kämppis on vähän spessumpi tapaus.

Viime viikonloppuna Helsingissä vietettiin taiteiden yötä. Muuten mukavaa, mutta Hesari olisi voinut kertoa, että jos tulee liikaa ihmisiä alue aidataan ja konserttia ei edes kuule kunnolla mistään. Eli näin kävi meille ja tuhansille muille. Että kiitti siitä 1968-ilmaiskonsertista, oli kuulemma hyvä. Näin myös sitä vanhaa ystävää, joka soitti aiemmin. Ja kivaa oli sekin.

Viime lauantaina juhlittiinkin sitten kahden ystävän yhteisiä 50-vee päiviä ja Markun läksiäisiä. Ihan parhaat kesäbilegrillifestarimeininki ikinä. Markun pihalle viritettiin pressuja, vilttejä, värivaloja ja ilmapalloja. Tosi tunnelmallista. Oli dj:t, bändi ja ongintaa. Paahdettiin vaahtokarkkeja ja seinälle sai piirrellä, koska kämppä menee täysremppaan. Poliisikin kävi, totesivat kuitenkin vain, että musiikki vähän pienemmälle ja jatkakaa. Oli ihanaaa.

P.s. Hei mä näin Salkkareissa hyvän näyttelijän. Vilaukselta. Oikeesti. Hienosti on casting-tiimi hoitanut asiansa kun tämä näyttelijä oli palkattu kerrassaan pitsakuskiksi.

Thursday, August 21, 2008

Nyt se on vaihdettu.

Blogin nimi ja alaotsikko. Ette ikinä arvaa mikä laulu, paitsi "minä oisin maailman paras biisikärpäsessä" -Kaarina, koska se ois niin maailman paras siinä oikeesti :)

Ja tänään työpaikka hyväksyi opinnäytetyön aiheen. Ehkäpä se jouluvalmistuminen koittaa sittenkin.

Wednesday, August 20, 2008

Kirmailevat mielialat

Ylös. Eiku alas. Ja taas ylös.

+ Mukava herätys kun kämpässä on joku toinenkin -Laihdutuskuurin aloitus +Juhlallinen olo päätöksen syntymisen jälkeen -Peilistä kirkkaana loistava kesäläskimakkara +1500 kalorilla läpimenty päivä -Keittiön pöydällä lojuva muistokirjoitus, jota ei jostain syystä uskalla siirtää laatikkoon -Pankkitilin hupeneva saldo +Lääkärin varvas-diagnoosi = ei vakavaa -Tarvitaan kuitenkin fysioterapiaa -Syksy +Mukava kahvitteluhetki -Stressi opintotuesta +Pääsy yhdelle tosi mielenkiintoiselle yliopisto-kurssille -Stressi opinnäytetyön aloittamisesta +Kirjoitus-inspiraation löytyminen -Hetkellinen kateuden aiheuttama turhautuminen yksinäisyyteen +Vanhan ystävän yllättävä puhelu.

Ja tässä olivat ihan vain tämän päivän mielialojen kirmailua aiheuttaneet asiat. Päälle vielä asiat, joista on ristiriitaiset tai odottavat fiilikset.

Päivitystä viime viikkojen tapahtumista luvassa myöhemmin. Kunhan saan tämän vellovan mielen kuriin ja kunhan se kirjoitus-inspis (siis ei blogi-) laantuu taas.

Sunday, August 3, 2008

I'm one of the x-men, not one of the women you can talk shit to!

Ihana loppu viikolle 31. Oli aurinkoisia hetkiä siskon perheen ja äidin kanssa kaupungilla. Tuli testattua lounaspaikkana tuo Mikonkadun Meze. Aivan mahtava välimeren buffa. Aada oli ihana niin kuin aina, nautiskeli Hietsun rannasta ja herneistä. Kantelin Tirpua hetken kaupungilla ja seuraavana päivänä oli kädet hieman kipeät. Pikku naperosta on tulossa iso tyttö.

Rannalla nähtyä: tatuointi, jossa luki "Thank god I born white". Double fail. Stupid and incorrect.

Ke-illalla menetin myös Lostari-neitsyyteni. Oli jo aikakin kun olen sopivan ikäinen ollut jo monta kuukautta. Kivan tuntunen paikka, ehdottomasti uuden käynnin arvoinen. Vaikka poika baaritiskillä kertoikin minulle, että näytän varautuneelta. Ehkä näytinkin, olihan se mun eka kerta vasta!

Torstaina poltin pyllyni Hietsussa. Kesän kuumin päivä ehkä. Ja ehkä viimeinen hellepäivä. Eli hyvin vietetty viimeisiä rusketuksia haalimalla. Ilta meni mättöjuhlissa kaverilla, johon oli saapunut yksi turkulaisvahvistuskin piristämään tätä "hesalaisten" arkea.

Perjantaina humpattiinkin sitten huolella siskon kolmekybäsiä juhlistaessa. Bileet oli Järvenpäässä, syömää ja juomaa riitti. Ja tiettykin innostuttiin myös laulamaan sitä Sing Staria. Svenska Hits -levy ei ihan mennyt putkeen :P Aada oli tietysti puettuna söpöön vaaleanpunaiseen mekkoon ja hänkin vähän pääsi juhlien makuun tanssahdellessaan ja kakkua syödessään :) Oli kyllä hulvatonta, vaikka baariin lähtikin vain ne kaksi tuttua kasvoa eli ne ainoat perheettömät ja sinkut. Eli allekirjoittanut ja parasystävä Eini (kuten Aada oli seuraavana aamuna huudellut meitä puuroa syödessään).

Note to self: Älä enää koskaan mene Bakersiin!!

Lauantaina meno jatkui yhtä hauskana Ankkarokissa. Mukana siskon tiimi ja parhaan ystävän sukulaistiimi. Kent oli hyvä ja Mokoma ja Kotiteollisuuskin. Fun fun fun, vaikka vähän tietyt ihmiset ärsyttivätkin loppuillasta tietyillä käytöstapojen puutteillaan (ei kukaan kaveri kuitenkaan). Kuten ärsytti sadekin. Ja tämä:

Kaksi humalaista poikaa asemalla tönivät toisiaan kahden (no, myönntetään myöskin humalaisen)tytön vieressä. Toinen pojista osuu toiseen tyttöön muutaman kerran.
Tyttö: "Hei, onko pakko töniä silleen että törmäilee toisiin urpo?"
Poika: "No sunhun on vähän vaikea olla osumatta."
Pientä hampaiden kiristelyä tyttöjen suunnalta. Pojat nauraa ja ilmeisesti ottaa kuvia tyhmistä ja läskeistä tytöistä.
Poika2: "Hei sori nyt..."
Poika: "Älä puhu niille lesboille."

Pisteet taas uros-sukupuolelle.

Matka jatkui aggggressiivissa tunnelmissa ja päädyttiin pubiin juttelemaan henkeviä ja kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä.

Sunnuntai: Ankkarokissa käytiin syömässä ruoat ja juomassa lonkerot. Katsottiin maassa luikertelevaa maailman suurinta kastematoa ja toivottiin, että Disco Ensemble soittais hiljempaa. Satoi koko ajan. Pinnan kesto = 2 h. Pakko oli luopua haaveista katsoa PMMP ja lähdettiin himaan. Onneks saatiin ilmaisliput eli ei harmittanut sitten niin paljon.

Mutta viikonloppuna opin taas jotain uutta itsestäni. Minulla on x-men taito! Osaan solmia kirsikan varren kielelläni. Siis suussa. Samalla tavalla, jolla Twin Peaksin Audrey Horne tienaa itselleen vähän kyseenalaisen työpaikan. Voin todistaa, jos joskus asutaan samaan paikkaan samaan aikaan ja läsnä on kirsikoita :)

Ja nyt viikoksi mummolaan rauhoittumaan. Viikonloppuna vielä yhdet festarit Mikkelissä (vähän niinkuin työn merkeissä) ja sitten kai se kesä on virallisesti melkein ohi. Täytyy vissiin ainakin vaihtaa blogin otsikkoa sen jälkeen :)

P.s. Onks muitten blogspot-blogit hypänneet yhtäkkiä html-koodaus-näkymiksi? Ei voi vaihtaa fonttia muuta kuin koodilla yms? Hjälp!

P.p.s. Lisäsin blogi-listauksen tuohon sivuun. Hyviä blogi-vinkkejä otetaan vastaan, aika moni noista on aivan liian hiljaisia! :)

Wednesday, July 30, 2008

Liian aikaisin hereillä

Oon vapaapäivällä ja hereillä tähän aikaan. Miksi?

Johtunee siitä, että eilen sain taas taistella "roska,paska,olet huono" -palautteen kanssa töissä. Lukijat suuttuivat taas kerran ja täysin syyttä. Joitain totuuksia vaan ei meidän alalla pitäis sanoa ääneen.

Tai siitä, että sain herättyäni aamukiukun aikaan kun ajattelen töissä perjantaina pidettävää kokousta. Siellä mun pitäis avata suuni ja puolustaa etujani ja vaatia vastauksia. Se on hankalaa ihmiselle, joka ei tahdo olla hankala. Mutta pakkohan se on, koska tällä hetkellä näyttää siltä, että töitä on syksyllä niin vähän, että pitää vaihtaa duunipaikkaa. Enkä mä oikeastaan sitä nyt kyllä haluais tehdä.

Tai ehkäpä mä odotan niin innolla äitin ja siskon ja Tirpun kanssa hengailua tänään.

Voi myös olla, että mua pitää hereillä maailman hauskimman sunnuntain ajatteleminen. Sunnuntaihin kuului hulvatonta seuraa, uintia Lippajärvellä, muutamia valkovenäläisiä ja pullonpyöritystä :D

P.s. Tosi ärsyttävää, ett tää blogi on rikki, eikä esim fonttia pysty vaihtamaan.

Friday, July 25, 2008

Olen elossa, mutta vietän kesää


Hoi. Tajusin taas, että jos en jossain vaiheessa kirjoita blogiin mitä on kesällä tullut tehtyä, en enää muista sitä kaikkea kivaa kuitenkaan syksyllä. Joten here we go, lyhyt päivitys heinäkuusta so far.

Turussa tuli hengailtua, äitin kanssa Naantalissa, tyttöjen kanssa jokilaivoilla. Ne kaksi kuumaa päivää ennen tätä ihanaa helleputkea.

Belgialaiset: Iskän belgialaiset kaverit oli käymässä pari viikkoa. Käytiin Tallinnassa, Naantalissa, Turun saaristossa vene-ajelulla (mikä oli ihan parasta -> ostoslistalle vene). Juotiin olutta ja pelattiin tikkiä (ranskaksi rikhikii). Älyttömän mukavia ihmisiä. Ja minä älyn jättiläinen vein heidät sitten Helsingissä Belgeen. Daaaa-a. Ai tää on siis belgialaisbaari. No shit sherlock. No belgialaiset luuli, että se oli vaan hyvä vitsi.

Ilosaarirokki: Hetken mielijohteessa lähdin ja hetken mielijohteessa lähdin poieskin. Oli kyllä hauskaa. Paljon koulukavereita, sitä tuttua festariryminää ja ilakointia. Vähän humppajalka nousi Eläkeläisten ja Mad Caddiesin keikoilla. Aikaisemmin syrjimäni Turisas osottautuikin hyväksi festarirenkutus-musaksi. Stellankin kuulin. Mike Pattonin italialaisviisujen tahtiin tanssin valssia :) Mieltä painoi kuitenkin vähän alakuloiset ajatukset (lisää alla), joten lähdin jo sunnuntaina pois, vaikka tarkoituksena oli rokata maanantaihin. Ehkä se oli järkevää, vaikka yöllinen laskuhumalainen matka Jalon vanhassa bussissa takaisin Helsinkiin ei ollutkaan kovin kiva.

Wanaja: Viime viikonlopun Wanajarock Hämeenlinnassa kuului kesän pikkufestarikokeilu-suunnitelmaan. Ja tietty PMMP:n stalkkaussuunnitelmaan. Ja miten ihania tytöt olikaan, ihan ollut ikävä heidän (kylläkin superlyhyiden) mammalomiensa aikana. Sitten löyty Stam1naa ja Turisasta... Ööh siinä ne tais taas olla :D Mutta aurinko paistoi ja iloa riitti.

Oltiin oikein hotellissa yötä Hämeenlinnassa. Yksi maailman parhaita asioita on hotellit!! Puhtaat valkaiset lakanat, hotellituoksu, aamupala ja ilmastointi.

Old flings: Viime viikonlopuna tuli tavattua 2 vanhaa heilaa (samassa baarissa). Toisella oli iPhone (second thoughts about graving for the thing, ei kovin kätevältä vaikuttanut vaikka niiin hieno onkin... ja pientä närää on puhelimesta alkanut kuulumaan jo puolelta jos toiselta) ja toisella ei enää tyttöystävää (kyseessä ei ollut viimeisin sika vaan sitä edeltänyt sika lokakuulta).

AADA: Tuli vietettyä ma-to-akseli Mäntyharjulla siskon miehen vanhempien mökillä Tirpun ja Siskon ja Siskon miehen ja Siskon miehen veljen ja vanhempien ja Aune-tädin kanssa. Ja voi ei, en malttanut melkein odottaa näkemistä. Ja hän oli vain ihanistunut entisestään. Suukotteli jo ihan kunnon pusuja, muodosti lauseita kuten "Henna auta." Ja tätihän auttaa ja leikkii ja suukottelee ja halii ja supattelee. Olin suosiossa myös musiikki-kännykkäni ansiosta, josta piti heti aamuherätyksen jälkeen (joka sekin tapahtui halaamalla) laittaa musiikkia, jotta Tirpu pääsi tanssimaan. Ja mitkä muuvit.


Ihan parasta oli aloittaa päivä katsomalla veikeästi liikkuvaa pikku tyttöä ja hymyilemällä posket kipeiksi. Muutenkin oli mahtavaa, käytiin kanttarelli-metsällä, syömässä mustikoita suoraan puskista, vähän veneilemässä, saunassa ja uimassa. Syötiin hyvin ja pelailtiin. Oman siskon&companyn saaminen Suomeen on aina herkkua :)

Heinäkuun illat on tullut vietettyä säiden mukaan baariloisissa, terasseilla, puistossa ja kavereilla. Eilen tuli kokeiltua Runebergin kadun Bar Teos ja sen sangria ja tapakset. Suosittelen lämpimästi, oli meinaan tosi hyviä.

Töllöstä: Ostin Ozin kaksi ekaa tuotantokautta. Monen jakson katselu putkeen aiheuttaa muuten semi-väkivaltaisia unia, mutta muuten viihdyttävät muun muassa krapulaista mieltä.

Päässä: Jostain syystä kesää on leimannut pieni alakuloisuus from time to time. Tai ehkä vain tätä heinäkuuta, eikä koko ajan, mutta välillä. Ei sillä, että kesä olis ollut onneton. Mutta välillä on mieli ollut...

Syitä sille on monia, sanoja kuitenkin tähän hätään liian vähän. Nykyisyyttä ja menneisyyttä ja tulevaisuutta on tullut pohdittua ihan kiitettävästi, mitäpä niitä nyt erittelemään. Ehkä myöhemmin...

Too much thinking and too little dancing, I guess.
Kesä on kuitenkin hyvää aikaa taistella synkkiä ajatuksia vastaan, sillä tekemistä ja touhua riittää. Ja kai sitä on kesästä turhankin korkeat odotukset aina sen suhteen, että kun aurinko paistaa niin on onnellinen koko ajan. Eihän se valoisuus nyt ihan kaikkea paranna, vaikka paljon auttaakin fiiliksiin.

Hei ja nyt vihdoin voi sen sanoa ääneen ilman hitustakaan ironiaa äänessä: Nauttikaa helteistä, ootte ne ansainneet! Ja jos tulee liian kuuma, ajatelkaa edes sekuntti marraskuun räntäkeliä ja sitä maailman pimeintä kolkaa, jota me tuohon vuodenaikaan asutetaan!

Roikkuessani eilen puoliksi ulos ikkunasta odotellessani iso-tätiä lounaalle huomasin muuten, että talon seinä höyryää eli on virallisesti kuuma... Iso-tädin, 90, kanssa tuli juotua puokkiin pullo Pearly Bayta ja turistua mukavia. Tein tädille kana-ananas-kastiketta ja porkkanoita ja parsakaalia. Hän tykkäsi ja santsasi ja oli ilmeisen otettu kun tein ruokaa hänen "oppiensa ja mieltymystensä" mukaisesti. Pienessä huppelissa hän sitten kertoili lapsuuden pakkohuutokaupoista, nuoren tytön ylpeydestä ja menneistä itsetunto-ongelmista.

Thursday, July 3, 2008

Jussi ja muut

Kesä vaan vierii eteenpäin. Eikä oikein ehdi ottaa kiinni mistään.

Kaikki on vaan niin hyvin. Kesä on vaan niin mukavaa aikaa. Mistä sitä valittaisi. Varsinkaan näin lomalla. Jos paistaa, istun terassilla. Jos sataa, katson himassa My so called life-jaksoja (17 viimeisen 3 päivän aikana) ja odottelen työn sankareiden soittoa. Siinä välissä siivoilen, lounastan iso-tädillä ja vien Kaija-mammaa ulos. Eläkeläiset on kesälomalaisen parhaita kavereita ;)

Ja juhannus oli ihana. Taas siellä Örinämattilassa. 27 meitä taisi olla parhaillaan. Itsekin, tapojeni vastaisesti, juttelin vieraille ihmisille ja tutustuin jopa melkein jokaiseen. Ja kannatti, hauskaa oli. Go me. Perinteistä jussia vietettiin: saunaa, grillausta, uima-altaassa pulahtelemista, humaltumista, tanssia, laulua (sekä singstar että luomu), naurua, peliä ja ihmisiä. Good times, good juhannus! Ei muuten näkynyt tulevaa miestä unessa. Vaikka kirmattiin alasti perunapellon ympäri ja seitsemän kukkaakin kuihtuivat tyynyn alla.

Ja joka aamuna meni kuuteen tai yli. Eli pe-aamuna menin nukkuun kello kuusi tai yli, la-aamuna menin nukkumaan kello kuusi, su-aamuna menin nukkumaan kello kuusi, ma-aamuna heräsin kello kuusi ja menin töihin. Väsytti.

Juhannuksen jälkeen teinkin sitten vähän töitä ja pääsin/vapauduin kesälaitumille pariksi viikoksi. Jalkapalloa, minigolfia, bilistä, terasseja, synttäreitä, pina coladoita, huvipuistoja ja juhlimista. Sekä tietty sitä mscl-sarjaa ja vaan lököämistä. Good, better, best.

Ja ansaitsin yhden kesän rohkeuspisteen. Pyysin treffeille yhtä tyyppiä. Ekaa kertaa elämässäni ihan aikuisten oikeesti. Olihan se aika 24-vuotiaana jo aloittaakin. Noo... lopputulos = pakit. Mutta ihan kiltit sellaiset. Eli no hard feelings. Ehkä tätä vois kokeilla uudestaankin jopa. Siis treffeille pyytämistä.

Kesä. Nauttikaa siitä ihmiset. I sure plan to.