Monday, May 16, 2016

Muuttoilmoitus

Olen keikkunut välitilassa tämän blogin kanssa jo pitkään. Kuka, mitä ja miksi ja millä tavalla? Mistä kaikesta haluan kirjoittaa ja jatkanko anonyymisti...

Lisäksi on vaivannut, kuka blogiani lukee. Tai lähinnä kuka ei lue... Blogistani tietää rajallinen joukko sukulaisia ja ystäviä, lukijoihin kuuluu myös x määrä minulle tuntemattomia lukijoita. Kaikki tämä on ok! Mutta kukaan esimerkiksi mieheni sukulaisista eivät tiedä blogistani ja he kuitenkin ovat poikani isovanhempia, tätejä ja muita rakkaita. Heille poika on tärkeä ja on tuntunut väärältä kirjoittaa hänestä heiltä "salaa".

Ja pääasiassa minä haluan tällä hetkellä kirjoittaa lapsestani, tärkeimmästäni. Tämä on minun (julkinen) päiväkirjani ja olen niin monesti taputellut itseäni selkään, että minulla on tämä "historiikki" omasta elämästäni muistona! Toisaalta sitä en ole ihan kaikkien kanssa valmis jakamaan.

Toki minulla on nyt toinen ihminen mukana blogissani. Sitäkin on ajateltava ja olen ajatellutkin. Ja päätynyt ratkaisuun, jota noudatan kunnes tulee tarve arvioida tilannetta uudelleen - esimerkiksi pojan kasvaessa.

Kaikki tämä pohdinta ja vatvominen on vaikuttanut blogi kirjoittamiseen jotenkin lannistavasti, vaikka halu kirjoittaa on kova. Ehkä kovempi kuin koskaan ennen, nyt kun olen pois työelämästä ja kirjoittaminen on kuitenkin ollut aina intohimoni. Useat läheiset ovat huomauttaneetkin joskus, että kirjoitan paljon sellaisesta, mistä en puhu. Minun on aina ollut helppo ilmaista itseäni kirjoittamalla - paljon helpompaa kuin puhumalla.

Tarvittiin siis uusi alku! Jokin aika sitten hain mukaan Vauva-lehden blogiyhteisöön ja sinnepä vie nyt blogini tie! Siellä minä olen Henna ja poikani Arvo, ihan kuin olemme oikeassa elämässäkin.

Tervetuloa siis mukaan lukemaan Kun minusta tuli äiti

Thursday, May 12, 2016

Stay tuned...

Täällä on hiljaista, mutta vain koska blogi tekee muuttoa :)

Kerron lisää pikapikaa!

A 5 kuukautta!

Monday, May 2, 2016

Ne vappuhäät

Viime vuoden vappuna ystävät lähettivät meille Facebookissa videon, jossa he kertoivat menneensä naimisiin. Salaa, mutta lupasivat kuitenkin järjestää hääjuhlan vuoden päästä.

Raskauteni oli tuolloin aika alussa, joten suurin piirtein samaan syssyyn kun kerroin äidilleni, tiedustelin hänen ensi vuoden vappusuunnitelmiaan. Kävi tuuri, äidillä ei ollut vielä vapulle 2016 mitään ohjelmaa ;)

Viime viikonloppua kohti on siis matkattu jo kauan. Jo alkuun suunniteltiin, että A kun on jo 5 kuukautta, niin pääsemme varmasti ensimmäistä kertaa kahdestaan hurvittelemaan. Toki esimerkiksi kuvittelin hänen jo syövän kiinteitä, mutta niitä ei ole vielä aloitettu. Onneksi pullosyöminen on kuitenkin alkanut sujua, lähinnä etukäteen stressasi nukuttamisen hetki. Mutta mutta..

Kaikki meni loistavasti! A ei toistaiseksi ainakaan vielä vierasta, joten mummun hoitoon jääminen ei tuottanut ongelmia eikä hän ollut yhtään äkäillyt koko päivän tai illan aikana. Unille meneminenkin oli tapahtunut juuri niin kuin odotettiin kello 21 pintaan.

Tiedostan kyllä, että A on ollut melkoisen helppo lapsi tähän mennessä, mutta silti mua tällaiset asiat häkeltävät. Että miten sopeutuvainen hän on. Oli sitten kyseessä Teneriffa, äidin poissaolo tai mummu nukuttajana. Kaikki käy! Mun ihana pentu!

Ja häät olivat aivan upeat! Hääparin näköiset, railakkaat ja tunnelmalliset. Ruoka oli herkullista ja viinapöytä meidän pöydän vieressä ;) Tanssilattialla koettiin hullun hauskoja hetkiä ja vähän herkempääkin menoa. Siellä keinuttiin kaulakkain ku mitkäkin teinit. Muutenkin tuli riekuttua ihan kuin ennen vanhaan (ainoana erotuksena, että minun piti 3 kertaa pumpata ja toki A oli mielessä ja puheissa usein) ja vasta yöllä kolmelta uuvahdimme vierashuoneen sohvalle.

Aamulla pieni hymypoika ei ollut moksiskaan, että kukaan koskaan missään häissä olisi ollutkaan, mummu oli pitänyt hänestä erinomaista huolta. Vanhemmat kyllä tunsivat sen nahoissaan, että hauskaa oli ollut. Ja no, oikeastaan tuntuu kyllä edelleen. Mutta todellakin oli sen arvoista!

Hääkakku kuin kesäinen unelma! Nam!

Monday, April 25, 2016

Reissaajat kotona ja kipeänä

Reissusta on kotiuduttu. Kaikki meni hyvin. Lentomatkasta vauvan kanssa olen sanonut näin: "Ei se nyt elämäni hauskin kokemus ollut, mutta meni ihan ok".

Mutta loma sitten taas, sehän on ihmisen parasta aikaa! Oli nytkin. Aurinkoa, ranta, ravintoloita ja matkanjohtajana tällä kertaa vauva, joten lähinnä pelkkää leppoisaa ja aikatauluttamatonta menoa :)

Ikävä kyllä kotiinpaluu otti niin koville, että perheen aikuiset ovat kipristelleet flunssan kourissa jo yli viikon. Luulin itsekin sen jo selättäneeni, mutta toisin kävi.

Lisää siis lomasta myöhemmin. Mullahan on peräti jotain vinkkejäkin jaettavaksi!

Wednesday, April 6, 2016

Ensimmäiselle perhelomalle, mars!

Reissupellet vievät jälkikasvunsa huomenna ensimmäistä kertaa ulkomaille. Suuntana tällä kertaa lapsiperheelle sopiva kohde, nimittäin Teneriffa (luetaan Tenurihva).

Äkkilähtö tilattiin viime viikolla. Laukut odottavat pakattuna. En viitsi tähän linkata Forecan sääkarttaa ja tohtiiko edes kertoa, että saimme upgraden parempaan hotelliin kun valitsemamme olikin täynnä...

Jee perheemme eka loma! Olen innoissani! Ja sitten myös IIK, neljäkuukautisen kanssa lentokoneessa kuusi tuntia! Olen kauhuissani!

Tässä alla tyylinäytteemme junasta parin viikon takaa. Se meni oikein kivasti, maisemien ihailua, äidin imetyskorun ja evässämpylän paperipussin syömistä sekä kahdet kakat. Kaikki tämä Turku-Helsinki-välillä. Olemme siis kokeneita reissaajia ;)

Pieni reissukaverini.

Monday, March 28, 2016

Kesäajan uneton

Mmmmm... A nukkua tuhisee neljättä viidettä tuntia jo, meni nukkumaan tavalliseen tapaan kesäajasta huolimatta. Yhdet päikkärit jäi välistä päivällä.

Äiti sen sijaan. No valvoo.

Oon aina ollut herkkäuninen ja kesäaika on aina aiheuttanut parin yön unettomuutta tai heräilyjä outoihin aikoihin. Niinpä nytkin.

Tämän herkkäunisuuden takia en ole nyt vauva-aikanakaan nukkunut kuin muutaman päiväunet. En ole niitä juuri koskaan harrastanut, lähinnä tosi tosi väsyneenä ja krapulassa. Yleisesti haluan nukkua öisin, en päivällä.

Alkuun unta riitti öisin aika hyvin aina kun mahdollista ja nukahdin nopeasti A:n perässä. Nyt on alkanut valvottaa ja nukahtaminen saattaa syöttämisen jälkeen kestää.

Toisaalta tarvitsen myös aika vähän unta, joten siksi en kai pahemmin väsy vaikka en aina nuku. Öisin tuskailen, mutta päivisin pärjään. Toki pinna saattaa olla kireämpi ja aivot vähän jäässä välillä. Ja perus iltapäiväkoomat kuuluu tietysti asiaan :D

A täytti eilen 4 kuukautta. Ensi viikolla on neuvola. Kasvu vähän jännittää, eiköhän se 7 kiloa ole jo rikki. Aikamoinen jässikkähän tuo on ja välillä kädet väsyy kanniskeluun.

4 kk ikähän tuo mukanaan luvan antaa kiinteitä. Itse ajattelin jatkaa täysimetystä (tarkoittaa siis, että vauva syö vain maitoa) vielä jonkin aikaa, jos neuvolassa se hyväksytään lähinnä siis juuri kasvun puolesta ja tietysti, jos maitoa riittää. 6 kk on edelleen täysimetyssuositus, johon asti vauva pärjää pelkällä maidollakin ja joidenkin tutkimusten mukaan sektiovauvojen suolistobakteeristo kehittyy hitaammin (eli muun ruoan sietokyky voi olla heikompi pidempään), joten senkin puolesta ehkä mieluummin täysimettäisin lähemmäs 6 kuukautta. 4 kk - 6 kk aikana kiinteät on kuitenkin hyvä aloittaa allergioiden mahdolliseksi välttämiseksi. Katsotaan, kuinka asia menee.

Imetys onkin hyvä aihe seuraavalle unettomalle yölle. Siitä riittäisi kirjoitettavaa.

Tällainen yöavautuminen. Kokeillaas taas nukkumista :)
Iso pieni energiaa täynnä.
A 5 päivää ja 4 kuukautta. Äitikin on lähtenyt uudelleen kasvamaan, enkä siis todellakaan tarkoita uutta raskautta vaan tätä edelleen jatkuvaa "jouluherkuttelua" :D

Friday, March 25, 2016

Naurata vauvaa!

Eilen illalla hassuttelin A:n kanssa sohvalla.

"Tää nauraa ihan kohta", huikkasin toisessa huoneessa pyykkejä laittavalle P:lle.

Ja sieltä se hetkeä myöhemmin tulikin. Vauvan hekotus. Ihan parasta remakkaa emme saaneet videolle, mutta ensimmäistä naurua kuitenkin.

Helppo varmaan arvata, mitä tässä taloudessa tehdään koko pääsiäinen... No, nauratetaan vauvaa tietty!

Öm ja juu, huomasin kyllä sen, mitä ehkä videon jälkeen mietitte, että huomasikohan se? :)

video

Thursday, March 24, 2016

Hyvää pääsiäistä ja A 4 kuukautta

A on pian 4 kuukautta. Hän kääntyy (aina kun huvittaa tai pääsee, paremmin kertisvaipan kanssa kuin kestovaipassa) ja juttelee (aina kun huvittaa, joskus käydään jo pitkiäkin keskusteluja, välillä ei irtoa äänen ääntä). Sylissä hän pyrkii jo välillä istuma-asentoon. Tarttuminen on kehittynyt tosi nopeasti, nyt Sofie Le Giraffe pysyy pidempään kädessä ja löytää useammin suuhunkin.

Naurua edelleen odotellaan. Olen kuullut naurahduksen kaksi kertaa, ekan kerran jo yli kuukausi sitten, viimeksi eilen kaverin luona. Hän huudahti "Joko A nauraa?" johon minä, että en ole kyllä ennen tuota kuullut ennen :) Kutittelu ja kukkuu-leikki irroittaa kyllä todella riehakkaat hymyt ja ölinät, mutta kikatusta ei vielä!

Ympäröivä maailma kiinnostaa A:ta koko ajan enemmän. Syömisestä ei aina meinaa tulla mitään, kun ei malta :) Pinnaa ei A:lta löydy, nälkä, ulkovaatteiden (pipo!!) pukeminen, vaunuista herääminen ja väsy saavat aikaan huutokonsertin. Selittämättömät itkut ovat oikeastaan jääneet pois, välillä iltaisin on pientä kitinää, mutta sekin taitaa mennä väsymyksen piikkiin. Itkun saa katkeamaan vaipan vaihdolla ja harvemmin se alkaa uudestaan, ainakaan samanlaisena :D

Naapurit varmasti luulevat, että meillä asuu aikamoinen kiljukaula, koska ulos lähteminen on yleensä täyttä huutoa vaatteiden pukemisesta alakerran ulko-ovelle asti. Samoin, jos A sattuu heräämään ennen sisääntuloa, alkaa itku usein. Nykyään A viihtyy kyllä jonkin verran vaunuissa myös hereillä, kerran shoppailtiin varmaan tunnin verran vaatekaupoilla yhdessä. Makutuomari tuijotteli kiltisti äidin touhuja ja äiti arvosteli kokeilemiaan vaatteita ääneen tuomarille... Vauvalle höpöttely jää päälle, en tiedä miltä se kuulostaa ulkopuolisista :D

A:n suosikkeja ovat aamut, kukkuu-leikki, loruleikit (laulaminen ja musiikki ei uppoa yhtä hyvin), kaikenlaiset hassut ihmisten tekemät äänet ja värikkäät kuviot. Tarttumisen myötä muuten vessan DIY-lelu on alkanut saada kyytiä :D Pitää keksiä, miten saan telineen kauemmas!

Millainen persoona A sitten on? Minusta on vähän vielä vaikea sanoa. Rauhallinen, iloinen, mutta lyhytpinnainen... Eiköhän nuo sovi useimpiin vauvoihin? :D

Ollaan nyt jo kuukausi käyty vauvauinnissa. Siitäkin A selvästi nauttii, vaikka välillä onkin vähän varautunut, ja hän on ihan luontainen sukeltelija. Tuollaisissa erikoistilanteissa vauvojen erilaisuus kyllä tulee esiin ja voisi kai sanoa, että A on rauhallisimmasta päästä. Siihen asti kun nälkä yllättää :D

Päikkäreitä A nukkuu yleensä nykyään 3-4 riippuen kestosta. Aamun pikkupäikkärit on yleensä noin tunnin, sitten päivällä vähän pidemmät (nyt A edelleen päikkäreillä, joiden aikana olemme reissanneet Tapiolaan, minä kävin uimassa, kun anoppi katsoi A:ta, kävimme kahvilassa ja reissasimme kotiin, unta siis jo yli 3 h takana) ja yleensä nukutetaan vielä sitten klo 17-18 välissä vikoille lyhyille torkuille. Ajat kyllä elävät tosi paljon, aamut kun alkavat tosiaan klo 7-10. Ilta on nyt alkanut vakiintua klo 20-21 väliin. Vähän jännittää mitä tuo kellojen siirto tuo mukanaan!

Mutta hauskaa pääsiäistä, nyt A heräsi :)

Got to love these colorful diapers!! Tää ois voinut olla mun Hyvää pääsiäistä -toivottelukuva. Tai nyt onkin :D

Kanteluhommissa keväisenä päivänä.
Kevät tuu takas, niin päästään liikkeelle tälleen! Kuinka kätevää, kun A kulkee tuossa mukana. Ja nukkuukin siinä :)
Ja onhan ne varpaatkin löytyneet jo :)

Sunday, March 13, 2016

Lapsenvahtihommia ja uni vol 105

Olimme eilen naapurissa syömässä aikuisten kesken ja P:n sisko vahti lasta illan.

Söimme rauhassa, jonka jälkeen kävin kotona sovitusti syöttämässä A:n ja laittamassa hänet nukkumaan (nykyään JO klo 21 aikoihin, tässä on tapahtunut iso muutos viimeisen viikon aikana). Sitten palasin vielä naapuriin ja tulin puolen yön aikaan. A oli juuri herännyt eikä ollut rauhoittunut tutilla. Pientä äidin/tissin ikävää hänellä siis taisi olla, mutta loppuyö sujui kuitenkin ihan tuttuun tapaan tätä heräämistä lukuunottamatta.

Mutta siis vitsit olipa ihanaa. Yhteistä omaa aikaa ja yllättävän helppoa oli olla! P:n sisko on niin luonnollinen lasten kanssa, ettei siitä kyllä tarvinnut olla hetkeäkään huolissaan, että miten heillä menee. A oli nukkunut päikkärit, syönyt pulloa kahteen otteeseen ja ollut oma rauhallinen, ihana itsensä koko illan ja häntä luvattiin tulla toistekin vahtimaan :)

Ja tunnustettakoon, että kävin perjantainakin kaupungilla ravintolassa syömässä ja drinkillä poikien ollessa kotona kaksin. Aikamoinen menoviikonloppu siis ;) Ilmeisesti jonkinlainen mahdollinen vierastamiskausi voi olla jo nurkan takana, mutta toistaiseksi en ole huomannut missään vaiheessa, että A:lle olisi niin "väliä" kuka häntä hoitaa. Kun tulin häntä laittamaan unille lauantai-iltana, niin hän oli ihan kuin en olisi poissa ollutkaan.

Ja tosiaan viimeisen viikon aikana rytmi on kääntynyt siihen, että A menee aiemmin nukkumaan ja rauhoittuu yöllä usein pelkällä tutilla. Läpimurto tapahtui, kun nukuin viime viikonloppuna yhden yön sohvalla ja P hoiti yön. Kyseessä ei ollut unikoulu, vaan tarkoitus oli kokeilla pullosyöttöä yön yli ja olisin tullut heti paikalle, jos homma ei olisi toiminut. No sehän toimi, vaikka A söi yön aikana tosi vähän. Tästä tajusinkin sitten, että A ei tarvitse ruokaa joka kerta kun yöllä havahtuu. Vau! Hän rauhoittuu tutilla tosi nopeasti ja kerran mentiin jo klo 21-7 välinen aika täysin syömättä. Vau! Lisäksi hän siis nukkuu suurimman osan yöstä omassa sängyssä. Vau!

Toki tajuan, että tämä voi olla taas yksi vaihe, mutta tosiaan tuntuu että kyseeessä oli enemmän sellainen oma ahaa-elämys eikä niinkään mikään muutos A:n käytöksessä. Eli ilman tätä yötä sohvalla olisin ehkä jatkanut ruoan tarjoamista jokaiseen ynähdykseen hamaan tulevaisuuteen.

Viikko sitten A myös oppi kierähtämään selältä vatsalle ja teki sitä useampana päivänä ahkerasti. Välillä homma suututti ja ympäri mentiin kauhean huudon kera. Sitten se yhtäkkiä unohtui koko kierähtely ja nyt hän ei edes yritä mihinkään suuntaan vaan muina poikina lekottelee selällään. Kääntymisen sijaan tulikin sitten saman tien jotain äidin mielestä vielä parempaa... eli jutut! Nyt sitä riittää, ölinää ja äpinää. Naurua ei vielä kuulu, mutta äänensävyjä on jo kuultu huolestuneesta ilakoivampaan. Vitsit kun ihanaa kommunikoida :)

Kivaa sunnuntaita! T. Söpö

Monday, February 29, 2016

Äidin oma aika

Oijoi. Heti tässä tekstin kirjoittamisen alkuun tuli vahva deja vu. Omasta ajasta. Joku muiston häivähdys vanhasta elämästä. Kevään tuoksu...

Viime viikon keskiviikkona kävelin Helsingin kaduilla vaunuitta ja suuntanani oli uusi, tyylikäs aikuisten ravintola Factory. Siellä minua odotti ystävä, otin lasin valkoviiniä ja söin keskeytyksettä hyvää ruokaa. Puhuin muustakin kuin A:sta, kuuntelin treffeistä ja välillä puhelimeen piippasi väliaikatietoja kotoa. Oh, mitenkä hienoa oli. Ja sitten kolme tuntia myöhemmin kiirehdin bussipysäkiltä malttamattomana kotiin suukottamaan A:ta.

Viikko sitten maanantaina sitten taas uskaltauduin uimahalliin ilta-aikaan (koska on hiihtoloma, normaalisti en mene sinne iltaisin tai viikonloppuisin tungoksen takia). P haki A:n uimahallin pihasta töistä tultuaan. He kävivät mammalla ja lähtivät sitten kotiin. Minä pulahdin altaaseen, uin reipasta tahtia 500 metriä, jonka jälkeen piti höllätä tahtia seuraaviksi 500 metriksi. Ihan ei ole kunto sama, mitä ennen raskautta. Eikä mikään ihme, kolmeen kuukauteen olen lähinnä kuntoillut kävelemällä. Ja sinänsä ihan ok uintimatka, koska raskauden lopulla en jaksanut kokonaista kilometriä enää uida.

Uinnin jälkeen kävin saunassa ja koska bussin lähtöön oli aikaa, Stokkan herkussa. Kaupassa vaeltelin hyllyjen välissä ja katse kiersi eri tuoterivistöjä tarkkaan. Ei ollut hytkytettäviä vaunuja, joista koska tahansa saattaa kuulua se ensimmäinen vieno "äää", jonka jälkeen on jo kiire.

Oman ajan tarve on tullut voimakkaammaksi tässä viime aikoina. P käy yleensä ainakin kerran viikossa A:n kanssa kahdestaan vaunulenkillä ja minä touhuan kotona omiani. Pari kertaa olen käynyt vapaaehtoishommissa yksin. Ihan alussa, kun A:ta ei vielä voinut viedä ulos, ja kovien pakkasten aikaan kävin yksin lenkillä. Kerran kävimme P:n kanssa lenkillä yhdessä niin, että äitini oli kotonamme A:n kanssa. Viime viikonloppuna kävimme P:n kanssa metsästämässä nimiäislahjaa kahdestaan ja A oli äidilläni hoidossa (tähän muuten kehotettiin neuvolassakin jo, jättämään pieniksi hetkiksi hoitoon, että tottuu ja käydän se järkeen). Ennen nimiäisiä kummit vaunuilivat päivänsankarin kanssa tunnin. Uudenvuoden aattona kävin syömässä ystävien kanssa Salvessa. Yhtenä arki-iltana kävin teatterissa.

Siinäpä taitaa olla lueteltuna kaikki oma aika kolmen kuukauden ajalta. Ihan sopivasti tähän mennessä, mutta jatkossa toivottavasti vähän enemmänkin.

Uimisesta tulee toivottavasti viikottainen tapa. Tästä on alustavasti sovittu A:n eläkkeellä ja uimahallin vieressä asuvan mamman kanssa, koska tosiaan iltaisin en tykkää uimassa käydä (töissä käydessä kävin yleensä aamuisin). Aion nyös hankkia kuntosalikortin. Salilla on kerran viikossa myös äiti-vauva-jumppa, johon olisi tarkoitus osallistua myös. Ja kunhan löydän töistä läksiäislahjaksi saadun hoitolalahjakortin, niin varaan ajan kasvohoitoon. Ehkä baariinkin jossain välissä? Vappuna meillä on häät ja äitini on lupautunut A:n hoitajaksi. Ja P:n kanssakin voisi käydä vaikka leffassa (kummit antoivat jo joululahjaksi lahjakortin lastenhoitopalveluihin, se käyttöön!)? Oho!

Ja vielä se kevään tuoksu. Ah.

Best kind of dessert - three in one. Factoryssä. Huomatkaa viinilasi!

Thursday, February 18, 2016

Unta palloon!

Tää vauvan kanssa elo on kyllä yhtä kautta toisen perään. Juuri kun joku menee noin niin sitten se ensi viikolla meneekin jo näin.

Nukkuminen erityisesti. Yritämme nyt kääntää A:n nukahtamista aiemmaksi, kun se edelleen huitelee siellä puolen yön kieppeillä. Aamut ovat nimittäin jo aikaistuneet (ennen klo 10-11, jos ei ole menoa) ja nyt yleensä klo 8 aikaan A alkaa jumppaamaan täydellä toohotuksella. Tähänkin kyllä kokeilen nyt pimennysverhojen käyttöä, koska vau ja jee kahdeksalta aamullahan on jo valoisaa :D Mutta joo 00-08 yöputki kaikkine heräilemisineen ei riitä äidille.

Ja niitä heräilyjä on nyt riittänyt. Ehdin jo tottua siihen, että alkuputken 3-4 tuntia (joskus jopa 5 h) jälkeen A herää vielä pari kertaa, syö ja nukahtaa. Yhteensä ehkä tosiaan 3 syöttöä yössä. Muutama yö on nyt menty niin, että A nukkuu kyllä alkuputkensa, mutta sen jälkeen heräilee pahimmillaan 45 minuutin välein. Ääää. Puhuvat 3 kuukauden tiheän imun kaudesta. Liekö sitä sitten, toivottavasti lyhyt kausi.

A nukahtaa siis alkuun pinnasänkyynsä, sitten loppuyön nukkuu vieressä (osa-aikaperhepeti). Juuri kun torkahdan, niin hänellä onkin sitten jo taas nälkä. Myös päikkärit ovat vähän aiheuttaneet päänvaivaa, kun muualle nukahtaminen kuin vaunuihin tuntuu vähän haastavalta.

Mutta kuten sanottu kaikki muuttuu koko ajan. Tänään A nukkui yhdet päikkärit pinnasängyssä (silittelin poskesta vieressä alkuun), yhdet minun kainalossani (minäkin nukuin tunnin, wuup! ja sen jälkeen kokkasin oikeaa ruokaa, wuup!), kahdet vaunuissa ja yhdet kehdossa.

Ja nyt kun yritämme kääntää sitä rytmiä, niin minä tosiaan nukutan A:n suoraan viereen rinnalle, koska siirtäminen siinä vaiheessa kun hän "ei aivan ole valmis nukkumaan" ei vaan onnistu.

Viikonloppuna ajateltiin kokeilla, että P nukuttaisi yöunille. Mitään kunnon unikoulujahan ei voi pitää ennen puolen vuoden ikää, eikä tässä sellaiselle nyt niin ole tarvettakaan vaan rytmin hienosäädölle :D Sitten tässä tietty tulee joku täyskäännös ja A nukahtaa klo 20 ja herää klo 6. Eiiii niinkään ;)

Mutta niin, tilanne elää, hiukan jos unta kuitenkin lisää!
Opasta mua aurinko sillon kun mä en nää
Polta jo pois ahdinko, mä haluun sut mun elämään
Välillä sateenkaarilapsi nukahtaa myös sitteriin (ei yleensä tarkoituksella sinne nukuteta).
Harvinainen tilanne, vauva vaunuissa hereillä eikä kilju :D Yleensä siis unessa, mutta ennen ja jälkeen unen yleensä kova huuto päällä.
Pinnispäikkäreillä pieni kuola poskelal (ei uskalla pyyhkästä) ja mikäköhän mun lempibody on tällä hetkellä? :D

Monday, February 15, 2016

Lapsen huviteline eli supermutsin DIY

No niin! Ihan vaatimattomasti lapsen päiväuniaikaan yhtenä päivänä tuossa askartelinpaskartelin näppäränä mutsina! Käytin kuulkaa tähän ihmetykseen ainakin vartin ideoimisineen ja taikaa syntyi.

Vaatimattoman aloituksen jälkeen asiaan. Kyseessä on siis tällainen hoitopöydälle asennettava huviteline (trademark Heenu). Nimiäislahjoja avatessamme huomasimme lapsen kiinnostuksen ihanan värikkäitä lahjapapereita kohtaan. Olen jo jonkin aikaa kaivannut hoitopöydälle jotain katseltavaa lapselle ja pitäisi saada se pääkin kääntymään vasemmalle välillä.

Meillä on tuollainen kokoontaitettava hoitopöytä putkimaisessa ja aika pienessä vessassamme. Se on ihan kätevästi suihkutilassa ja sieltä se vaan taitetaan kasaan aina suihkun ajaksi. Tämä mun huviteline on siitä hyvä myös (erinomainen kun on joka tavalla), että sen puolta voi vaihtaa. Ja se on myös kaksipuolinen.

Ohje on yksinkertainen. Sopiva pala pahvia (itse olisin nyt harjoituskappaleen jälkeen tehnyt vähän suuremman), johon liimataan molemmille puolille sopivan värikästä lahjapaperia. Tuossa pahvissa on vielä sellainen läppä, jolla sen saa paremmin pysymään tuossa hoitoalustan alla.

Ja mikä parasta, A rakastaa sitä! Tuijottaa alkuun vakavasti, mutta sitten alkaa kujertelu ja hymyily. Ja vaippa vaihtuu ilman suurempia kitinöitä. Yleensä A ihan rauhallisena hoitopöydällä pysyy muutenkin, mutta onpahan jotain "puuhasteltavaa" nyt. Nimittäin kyllä huviteline saa välillä nyrkistäkin jo :)

Eh he he, supermutsin lapsi mahtuu sinne hoitopöydälle roinan keskelle juuri ja juuri :P Ja ehdin jo aloittaa vaipanvaihtopuuhan, kun ihme! "Se katsoo sitä, se katsoo sitä"
Ja kuvassahan riittää ihmeteltävää.

On se äiti vaan taitava.

Friday, February 12, 2016

Ilmeitä

Tässä aika perustilanne meidän arjesta. A sylissä sohvalla tyytyväisenä. Tässä jutellaan, hassutellaan ja kuunnellaan musiikkia. Ja ai niin, syödään tietty kans :) Ja mulla jalassa pelkät pitkät kalsarit ;)
Ja sitten päikkäreiden aikaan (yleensä nukutan vaunuihin tai ollaan jossain liesussa, mutta välillä nukutaan vierekkänkin. Tai A nukkuu ja minä nuuhkin häntä)! Mitäs veikkaatte, onnistuiko nukkuminen?
Kylpeminen on ihan parasta nykyään. Parin viikon päästä alkaa vauvauintikin jo. A on silloin jo 3 kuukautta ja päästään kokeilemaan. Luulisin, että tulee tykkäämään! Mutta siis tää hampaaton leveä hymy on parasta, mitä tiedän :)
Ja välillä ottaa vähän päähän, pahimmat mahavaivat ja muut itkuisuudet on selätetty (suurimmaksi osaksi sen takia, että osaan nykyään tulkita tätä ihmistä vähän paremmin kuin ennen, on muuten aika hieno fiilis alkaa tunnistamaan hänen ilmeitään ja eleitään). Kuva viime perjantailta, tänä perjantainahan tuli viikkoja jo kunnioitettavat 11 täyteen. Käytiin isotädillä tuossa ja P totesi reissun jälkeen A:lle, että "isoisotätisi on sinua ainakin 500 kertaa vanhempi" :D
Peace! Enää ei nukuta söpösti kerällä tyynyllä :)
Aina ei tosiaan hymyilytä, vaikka äiti olisi just asetellut lelut kivasti kuvaan. Tätä ilmettä kutsutaan meillä "maailman surkein vauva" -ilmeeksi. Sen kaverina on yleensä sellainen lohduton kiljunta.

Monday, February 8, 2016

Nimiäiset

Pitkähkö blogitauko johtui mun pitkästä flunssasta ja lapsen nimiäisistä. Kaikki aika koneella, joka on irronnut viime viikkoina, meni nimenpaljastusvideon tekemiseen :) Se oli kamalan työläs, mutta kyllä kannatti. Valitettavasti siinä esiintyy niin paljon sukulaisia ja lapsia, etten voi sitä täällä jakaa ilman että pyytäisin kaikilta luvan.

Pointtina videossa kuitenkin oli, että lähipiirin lapset sanoivat kaikki videolla yhden kirjaimen nimestä. Emme siis paljastaneet nimeä etukäteen ja lapsetkin saivat kukin tietää vain sen yhden kirjaimen. Olin ihan haltioissani kuinka persoonallisia videoita saimme lapsilta :) Lisäksi pyysin videolle vähän "ulkomaista" väriä ja ulkomailla asuvat / reissanneet osallistuivat videoon myös niin, että lapsen nimi näkyi jossain ulkomaan kohteessa.

Lisäksi videossa oli kuvia ja lyhyitä videoita vauvan ensimmäisten kuukausien ajalta. Vaikka itse sanonkin, niin hieno tuli! Ja ihanana muistona se säilyy :)

Videon tein Windows Movie Makerilla, joka oli muuten yllättävän näppärä ohjelma (ei maksettu mainos) :P

Nimi jää kuitenkin tämän julkisen blogin ulkopuolelle. En tiedä, miten internet toimii silloin kun lapseni on 15-vuotias, mutta eipä hänen äitinsä noloa blogia ainakaan hänen nimellään sitten löydä. Lapsen bloginimi olkoon A, isänsä kun on P ja itse sitten H :)

Nimestä sen verran, että lapsen etunimi on minun suvustani ja toinen nimi P:n isoisän toinen nimi. Etunimi päätettiin oikeastaan jo kesällä, kun sukupuoli oli selvinnyt.

Olimme kesälomareissulla isoisäni luona ja hänen seinällään on eräs pysäyttävä Presidentti Mannerheimin allekirjoittama kunniakirja, jonka ovat saaneet kaikki "Suomelle kalleimman uhrin antaneet" perheet. Kotimatkalla autossa P ehdotti siinä ollutta nimeä ja vaikkei sitä heti päätettykään, niin nimi ikään kuin kasvoi meihin kiinni eikä muita vaihtoehtoja sitten enää lapsen syntymän aikaan ollutkaan. Poika saikin nyt siis vuonna 1942 rintamalla kaatuneen isoisosetänsä nimen.

Pojalla oli päällä valkoinen kauluspaita, pikkiriikkinn solmio ja siniset vakosamettiset lappuhaalarit.


Tätini sanoi minulle nimiäisissä, että hänelle tuli sellainen tunne, että syksyllä kuollut isoäitini (eli hänen äitinsä) olisi sanonut nimestä, että "Minä arvasin, että H valitsee sellaisen perinteikkään nimen". Ja ihan saatan kuulla lauseen mummoni äänellä.

Nimiäiset olivat aivan ihanat ja kaikki sujui suunnitellusti. 35 aikuista ja lähes 15 lasta tekivät juhlasta oikein vilkkaan ja lämpimän. Osan tarjoiluista tein itse ja apua sain lapsen mummulta ja mammalta. Kakut tilasin.

Juhlapöytä. Tarjoiluista etualalla ylpeyteni, kasvisvoileipäkakku.


Videon lisäksi juhlaohjelmaan kuului isäni puhe, kummitodistusten (itse kyhätyt) antaminen ja A:n kummitäti oli järjestänyt yhteislauluksi "Minä soitan harmonikkaa", joka muuten oli lähellä päätyä nimenpaljastusvideolle :D Se on ihana biisi! Nyt videolla oli taustabiisini Kerkko Koskinen Kollektiivin Ole tyytyväinen nuorena loppu, joka täällä blogissakin on esiintynyt vauvajulkistuksen yhteydessä.

Kerrassaan hienot juhlat. Niitä seurasi sellainen hyvä juhlien jälkeinen haikeus, että on taas yksi virstanpylväs ohitettu. Lapsi kasvaa ja nyt hänellä on jo nimikin. Paljon hän on taas muuttunut ja oppinut, siitä lisää erikseen!

P.S. Juhliin oli tilattu myös kilo (1 kg!) marenkia. Sitä "vähän jäi". Nyt kaksi päivää (2 pv) myöhemmin keittiönpöydällä olevassa laatikossa polttelee enää viisi (5 kpl) marenkia. Ja öö, P ei oo niitä juuri syönyt. Mulla on ongelma! Joka onneksi kohta poistuu, kun syön ne loputkin. Samaan syssyyn oon tietty syönyt jämäkakkuja ja mutsin sokeriin dipattuja pikkuleipiä...

P.P.S Julkaisin tämän eilen mutta sitten se katosi..  Tässä uusiksi.

Friday, January 22, 2016

Vauvan kehitys - ensimmäiset 8 viikkoa

Paljon voisin kirjoittaakin, mutta enpä kerkeä, koska vauva jo känisee saunapäikkäreiltä heräämistä (nukkui siis vaunuissa tuurilla koko meidän saunavuoron ja päästiin yhdessä löylyyn)... mutta kattokaas tämä kuva. Eiks se jo kerro tarpeeksi.

Meidän vastasyntynyt rääpäle on tuollainen hymyilevä jäntevä ja melko pullakkakin poika jo! Lastenlääkäri viime viikolla sanoi, että 6. ja 8. viikon välillä tapahtuu suuri muutos. Ja sen noista kahdesta viimeisestä kuvasta kyllä huomaa! Ihan ku eri tyyppi :)


Monday, January 18, 2016

Hymyjä!

Nyt niitä satelee! Ihania, sydämen sulattavia hymyjä.

Alkuun niitä oli (refleksejä) ja sitten ne oikeastaan katosivat kokonaan. Sitten niitä pilkahteli öisin, vielä tuntuivat sattumalta. Sitten niitä väläyteltiin isälle useasti ja äidille kovan työn eli lepertelyn tuloksena. Viimeisen viikon aikana ne ovat lisääntyneet joka päivä ja viikonloppuna niitä suotiin myös siskonperheelle, jossa oltiin vierailulla. Siitäkin reissusta voisin kirjoittaa vaikka mitä, lentomatkailusta ja siskontyttöjen hellyyttävästä huolenpidosta. E sai valita aamuisin Tipu-vauvalle vaatteet ja sunnuntai-iltapäivänä tytöt halusivat herättää hänet suukotellen päiväunilta.

Niin ne hymyt. Plussana niissä on sekin, että on tosi kiva saada positiivista palautetta vauvalta :) Ennen oli vain itku- ja normaalitila. Nyt on uutuutena myös iloinen vauva! On kiva huomata, että hän tosiaan myös tykkää niistä asioista, joista olen epäillytkin hänen pitävän. Esimerkiksi kylvystä ja hiusten (kyllä niitä on, vaikka kaljultahan tuo kuvissa näyttää) harjaamisesta.

Muutenkin vauvan käyttäytyminen alkaa olla jo vähän ennustettavaa. Sekin helpottaa yhteiseloa huomattavasti. Kunnes tulee ilta ja se ei enää ole sitä. Öisin taas yleensä jatketaan rauhallisesti.

Iltaisin on tosiaan taas ollut vähän enemmän itkuisuutta ja vauvan on välillä vaikea rauhoittua/rentoutua. Kuulin, että vauvalle voi perätilasta ja sektiosta jäädä erilaisia jännitystiloja. Siksipä tällä viikolla käydään vyöhyketerapiassa. Ei siitä haittakaan varmasti ole.

Ai niin, neuvolaterveisiä viime viikolta vihdoin. Vauva 7 viikkoa, 5,7 kiloa ja 59 cm. Hienosti vauva siis kasvaa täysimetyksellä. Pieni hymy irtosi lääkärillekin :) 

Äidilläkin jälkitarkastuksessa kaikki okei (törröttävä tikkikin lähti kun lääkäri rapsutti ruven pois) ja kiloja nyt jäljellä joku 3 (saa ollakin kunnes alan urheilla kunnolla). Hienosti äiti siis kutistuu täysimetyksellä :)

Alla paras hymypoikakuva tähän asti. Videokin on, mutta se sisältää niin järkyttävää äidin lepertelyä, ettei kehtaa jakaa julkisesti :D


Thursday, January 7, 2016

Miten meillä nukutaan ja uusi arki!

Miten teillä nukutaan? Yleinen kysymys vauvaperheille. Ihan ookoo, on yleisin vastaukseni. Ja se on totta. En ole ollut missään vaiheessa, lukuunottamatta yksittäisiä päiviä, mitenkään tosi väsynyt. Vauva nukkuu joka yö ainakin yhden 3 tunnin pätkän. Alkuun nukahdin kuin tukki kun pääsin sänkyyn (tai no ihan alkuun valvoin vauvan hengittämistä vahtien), mutta nyt nukahtaminen ei aina onnistu kuitenkaan heti. 

Mutta siis öissä on ja ei ole rytmiä. Viime aikoina nukkumaanmenoaika on venynyt jopa kahteen ja herääminen puoliin päiviin, mutta eilen illalla vauva nukahti yllättäen jo 23 jälkeen P:n syliin. No puolilta öin hän kuitenkin hermostui pinnasängyssä ja otin hänet viereen syömään. Siitä hän heräsi 3.30 ja menimme vaipanvaihdon (huoh, hoitopöydällä aina tulee pissa ja kakka ja pissa ja kakka, yöllä aika hermoja raastava rumba) jälkeen sohvalle syömään. Tällä kertaa vauva halusi myös seurustella, muutaman kerran hän on heittänyt myös jo öisen hymyn. En vieläkään kyllä ole vakuuttunut hymyjen tarkoituksellisuudesta.

Pinnasänkyyn vein unisen vauvan klo 5 jälkeen ja pienen silittelyn ja tuttitaisteluiden jälkeen nukahdimme molemmat. 

Klo 7.45 vauva taas heräsi ja kävin vaihtamassa vaipan. Usein aamuvaipanvaihdon yhteydessä jätän pukematta vauvalle ja loppuaamu vietetään saman peiton alla ihokontaktissa. Tällä kertaa napsautettiin myös P:lle kahvi päälle (illalla kahvinkeitin valmiiksi, aamulla kahvia hänelle mukaan töihin ja mulle termariin, uusi rutiini!) ja palattiin sänkyyn. P lähti töihin, vauva söi ja torkkui ja minäkin torkuin vielä klo 10 asti. Vauva jatkoi unia ja minä nousin aamupalalle.
Tämä rytmi kelpaisi! Itsekin sain unta 6-7 tuntia yhteensä. Ensi yönä on kuitenkin eri meininki taas :)

P tosiaan palasi tänään töihin. Tipun ensimmäiset 40 päivää saimme viettää kolmestaan. Aika korvaamatonta, ihanaa ja helppoakin kun on ollut kaksi käsiparia. Alkuun tietysti myös välttämätöntä kun itse toivuin vielä leikkauksesta.

Aika moni isä sanoi etukäteen, että isyyslomaa ei kannata pitää heti alkuun, mutta meille tämä ensimetrien yhdessäolo toimi kyllä erittäin hyvin ja oli ihan ainutlaatuinen ajanjakso elämässä. Nyt totutellaan uuteen arkeen, joka on jännittänyt mua etukäteen aika paljon. 

Ensimmäinen uuden arjen päivä sujuu yllättävän hyvin! Paukkupakkanen pitää meidät sisällä ja rennoissa meiningeissä, usein ne pisimmät päivätorkut nimittäin ollaan oltu menossa jossain tai vähintään vaunulenkillä... Nyt sisällä ja äitihän käytti tilaisuuden hyväksi ja bloggaa :)
Uhattiin viettää koko päivä sängyssä, mutta siirryttiinkin sohvalle katsomaan rästiinjääneitä sarjoja ja goisaamaan. Huomatkaa äitityyli, eripari villasukat. Parit häviksissä jo kuukauden!
20 pakkasiin lähdettiin autoreissulle näissä villatamineissa. Made by täti ja mummu.
Imetystyyny on paras paikka nukkua.
Jännitimme junnujen mm-turnausta yhdessä. Ratkaisuhetkellä P oli vessassa vaihtamassa vaippaa ja minä keittiössä tekemässä erittäin myöhästynyttä iltapalaa. Babylife... Onnea pikkuleijonat!
Minä ja vauva 5 viikkoa.

Friday, January 1, 2016

Uusi vuosi

Vuosi vaihtui makuuhuoneen ikkunasta raketteja ihaillen. Imetin samalla vielä hetkeä aiemmin mahakipua itkenyttä lasta. Pussasin P:tä. Halusin painaa muistiin sen hetken.

Mietin vuoden takaista uutta vuotta. Olin silloin apea, join ihan liikaa kuohuviiniä ja kompuroin kaupungilla. Okei, hauskaakin toki oli!

Mutta vuosi 2015 muutti kaiken. Vauva tuli ja muutti aivan kaiken. Tunteet, arjen, roolit, arvot, suunnitelmat, odotukset, toiveet. Elämän. Oman lapsen saaminen, hänestä vastuussa oleminen ja hänen rakastamisensa on sekä hurjinta että hienointa, mitä olen koskaan tehnyt tai kokenut. On kunnia saada olla äiti ja lupaan tänäkin vuonna, ja kaikkina vuosina tämän jälkeen, yrittää siinä tehtävässä parhaani.

Tästä heräsin vuoteen 2016 klo 12! Oho! Toki menimme nukkumaan vasta klo 01.30, imetin klo 6-8 sohvalla ja otin vauvan viereen syömään klo 10. Plus pari vauvan ähinään heräämistä, tutin antamisyritystä, vaipanvaihtoa ja käsi pinnasängyn puolelle nukahtamista. Mutta hyvä yö!