Monday, March 28, 2016

Kesäajan uneton

Mmmmm... A nukkua tuhisee neljättä viidettä tuntia jo, meni nukkumaan tavalliseen tapaan kesäajasta huolimatta. Yhdet päikkärit jäi välistä päivällä.

Äiti sen sijaan. No valvoo.

Oon aina ollut herkkäuninen ja kesäaika on aina aiheuttanut parin yön unettomuutta tai heräilyjä outoihin aikoihin. Niinpä nytkin.

Tämän herkkäunisuuden takia en ole nyt vauva-aikanakaan nukkunut kuin muutaman päiväunet. En ole niitä juuri koskaan harrastanut, lähinnä tosi tosi väsyneenä ja krapulassa. Yleisesti haluan nukkua öisin, en päivällä.

Alkuun unta riitti öisin aika hyvin aina kun mahdollista ja nukahdin nopeasti A:n perässä. Nyt on alkanut valvottaa ja nukahtaminen saattaa syöttämisen jälkeen kestää.

Toisaalta tarvitsen myös aika vähän unta, joten siksi en kai pahemmin väsy vaikka en aina nuku. Öisin tuskailen, mutta päivisin pärjään. Toki pinna saattaa olla kireämpi ja aivot vähän jäässä välillä. Ja perus iltapäiväkoomat kuuluu tietysti asiaan :D

A täytti eilen 4 kuukautta. Ensi viikolla on neuvola. Kasvu vähän jännittää, eiköhän se 7 kiloa ole jo rikki. Aikamoinen jässikkähän tuo on ja välillä kädet väsyy kanniskeluun.

4 kk ikähän tuo mukanaan luvan antaa kiinteitä. Itse ajattelin jatkaa täysimetystä (tarkoittaa siis, että vauva syö vain maitoa) vielä jonkin aikaa, jos neuvolassa se hyväksytään lähinnä siis juuri kasvun puolesta ja tietysti, jos maitoa riittää. 6 kk on edelleen täysimetyssuositus, johon asti vauva pärjää pelkällä maidollakin ja joidenkin tutkimusten mukaan sektiovauvojen suolistobakteeristo kehittyy hitaammin (eli muun ruoan sietokyky voi olla heikompi pidempään), joten senkin puolesta ehkä mieluummin täysimettäisin lähemmäs 6 kuukautta. 4 kk - 6 kk aikana kiinteät on kuitenkin hyvä aloittaa allergioiden mahdolliseksi välttämiseksi. Katsotaan, kuinka asia menee.

Imetys onkin hyvä aihe seuraavalle unettomalle yölle. Siitä riittäisi kirjoitettavaa.

Tällainen yöavautuminen. Kokeillaas taas nukkumista :)
Iso pieni energiaa täynnä.
A 5 päivää ja 4 kuukautta. Äitikin on lähtenyt uudelleen kasvamaan, enkä siis todellakaan tarkoita uutta raskautta vaan tätä edelleen jatkuvaa "jouluherkuttelua" :D

Friday, March 25, 2016

Naurata vauvaa!

Eilen illalla hassuttelin A:n kanssa sohvalla.

"Tää nauraa ihan kohta", huikkasin toisessa huoneessa pyykkejä laittavalle P:lle.

Ja sieltä se hetkeä myöhemmin tulikin. Vauvan hekotus. Ihan parasta remakkaa emme saaneet videolle, mutta ensimmäistä naurua kuitenkin.

Helppo varmaan arvata, mitä tässä taloudessa tehdään koko pääsiäinen... No, nauratetaan vauvaa tietty!

Öm ja juu, huomasin kyllä sen, mitä ehkä videon jälkeen mietitte, että huomasikohan se? :)

video

Thursday, March 24, 2016

Hyvää pääsiäistä ja A 4 kuukautta

A on pian 4 kuukautta. Hän kääntyy (aina kun huvittaa tai pääsee, paremmin kertisvaipan kanssa kuin kestovaipassa) ja juttelee (aina kun huvittaa, joskus käydään jo pitkiäkin keskusteluja, välillä ei irtoa äänen ääntä). Sylissä hän pyrkii jo välillä istuma-asentoon. Tarttuminen on kehittynyt tosi nopeasti, nyt Sofie Le Giraffe pysyy pidempään kädessä ja löytää useammin suuhunkin.

Naurua edelleen odotellaan. Olen kuullut naurahduksen kaksi kertaa, ekan kerran jo yli kuukausi sitten, viimeksi eilen kaverin luona. Hän huudahti "Joko A nauraa?" johon minä, että en ole kyllä ennen tuota kuullut ennen :) Kutittelu ja kukkuu-leikki irroittaa kyllä todella riehakkaat hymyt ja ölinät, mutta kikatusta ei vielä!

Ympäröivä maailma kiinnostaa A:ta koko ajan enemmän. Syömisestä ei aina meinaa tulla mitään, kun ei malta :) Pinnaa ei A:lta löydy, nälkä, ulkovaatteiden (pipo!!) pukeminen, vaunuista herääminen ja väsy saavat aikaan huutokonsertin. Selittämättömät itkut ovat oikeastaan jääneet pois, välillä iltaisin on pientä kitinää, mutta sekin taitaa mennä väsymyksen piikkiin. Itkun saa katkeamaan vaipan vaihdolla ja harvemmin se alkaa uudestaan, ainakaan samanlaisena :D

Naapurit varmasti luulevat, että meillä asuu aikamoinen kiljukaula, koska ulos lähteminen on yleensä täyttä huutoa vaatteiden pukemisesta alakerran ulko-ovelle asti. Samoin, jos A sattuu heräämään ennen sisääntuloa, alkaa itku usein. Nykyään A viihtyy kyllä jonkin verran vaunuissa myös hereillä, kerran shoppailtiin varmaan tunnin verran vaatekaupoilla yhdessä. Makutuomari tuijotteli kiltisti äidin touhuja ja äiti arvosteli kokeilemiaan vaatteita ääneen tuomarille... Vauvalle höpöttely jää päälle, en tiedä miltä se kuulostaa ulkopuolisista :D

A:n suosikkeja ovat aamut, kukkuu-leikki, loruleikit (laulaminen ja musiikki ei uppoa yhtä hyvin), kaikenlaiset hassut ihmisten tekemät äänet ja värikkäät kuviot. Tarttumisen myötä muuten vessan DIY-lelu on alkanut saada kyytiä :D Pitää keksiä, miten saan telineen kauemmas!

Millainen persoona A sitten on? Minusta on vähän vielä vaikea sanoa. Rauhallinen, iloinen, mutta lyhytpinnainen... Eiköhän nuo sovi useimpiin vauvoihin? :D

Ollaan nyt jo kuukausi käyty vauvauinnissa. Siitäkin A selvästi nauttii, vaikka välillä onkin vähän varautunut, ja hän on ihan luontainen sukeltelija. Tuollaisissa erikoistilanteissa vauvojen erilaisuus kyllä tulee esiin ja voisi kai sanoa, että A on rauhallisimmasta päästä. Siihen asti kun nälkä yllättää :D

Päikkäreitä A nukkuu yleensä nykyään 3-4 riippuen kestosta. Aamun pikkupäikkärit on yleensä noin tunnin, sitten päivällä vähän pidemmät (nyt A edelleen päikkäreillä, joiden aikana olemme reissanneet Tapiolaan, minä kävin uimassa, kun anoppi katsoi A:ta, kävimme kahvilassa ja reissasimme kotiin, unta siis jo yli 3 h takana) ja yleensä nukutetaan vielä sitten klo 17-18 välissä vikoille lyhyille torkuille. Ajat kyllä elävät tosi paljon, aamut kun alkavat tosiaan klo 7-10. Ilta on nyt alkanut vakiintua klo 20-21 väliin. Vähän jännittää mitä tuo kellojen siirto tuo mukanaan!

Mutta hauskaa pääsiäistä, nyt A heräsi :)

Got to love these colorful diapers!! Tää ois voinut olla mun Hyvää pääsiäistä -toivottelukuva. Tai nyt onkin :D

Kanteluhommissa keväisenä päivänä.
Kevät tuu takas, niin päästään liikkeelle tälleen! Kuinka kätevää, kun A kulkee tuossa mukana. Ja nukkuukin siinä :)
Ja onhan ne varpaatkin löytyneet jo :)

Sunday, March 13, 2016

Lapsenvahtihommia ja uni vol 105

Olimme eilen naapurissa syömässä aikuisten kesken ja P:n sisko vahti lasta illan.

Söimme rauhassa, jonka jälkeen kävin kotona sovitusti syöttämässä A:n ja laittamassa hänet nukkumaan (nykyään JO klo 21 aikoihin, tässä on tapahtunut iso muutos viimeisen viikon aikana). Sitten palasin vielä naapuriin ja tulin puolen yön aikaan. A oli juuri herännyt eikä ollut rauhoittunut tutilla. Pientä äidin/tissin ikävää hänellä siis taisi olla, mutta loppuyö sujui kuitenkin ihan tuttuun tapaan tätä heräämistä lukuunottamatta.

Mutta siis vitsit olipa ihanaa. Yhteistä omaa aikaa ja yllättävän helppoa oli olla! P:n sisko on niin luonnollinen lasten kanssa, ettei siitä kyllä tarvinnut olla hetkeäkään huolissaan, että miten heillä menee. A oli nukkunut päikkärit, syönyt pulloa kahteen otteeseen ja ollut oma rauhallinen, ihana itsensä koko illan ja häntä luvattiin tulla toistekin vahtimaan :)

Ja tunnustettakoon, että kävin perjantainakin kaupungilla ravintolassa syömässä ja drinkillä poikien ollessa kotona kaksin. Aikamoinen menoviikonloppu siis ;) Ilmeisesti jonkinlainen mahdollinen vierastamiskausi voi olla jo nurkan takana, mutta toistaiseksi en ole huomannut missään vaiheessa, että A:lle olisi niin "väliä" kuka häntä hoitaa. Kun tulin häntä laittamaan unille lauantai-iltana, niin hän oli ihan kuin en olisi poissa ollutkaan.

Ja tosiaan viimeisen viikon aikana rytmi on kääntynyt siihen, että A menee aiemmin nukkumaan ja rauhoittuu yöllä usein pelkällä tutilla. Läpimurto tapahtui, kun nukuin viime viikonloppuna yhden yön sohvalla ja P hoiti yön. Kyseessä ei ollut unikoulu, vaan tarkoitus oli kokeilla pullosyöttöä yön yli ja olisin tullut heti paikalle, jos homma ei olisi toiminut. No sehän toimi, vaikka A söi yön aikana tosi vähän. Tästä tajusinkin sitten, että A ei tarvitse ruokaa joka kerta kun yöllä havahtuu. Vau! Hän rauhoittuu tutilla tosi nopeasti ja kerran mentiin jo klo 21-7 välinen aika täysin syömättä. Vau! Lisäksi hän siis nukkuu suurimman osan yöstä omassa sängyssä. Vau!

Toki tajuan, että tämä voi olla taas yksi vaihe, mutta tosiaan tuntuu että kyseeessä oli enemmän sellainen oma ahaa-elämys eikä niinkään mikään muutos A:n käytöksessä. Eli ilman tätä yötä sohvalla olisin ehkä jatkanut ruoan tarjoamista jokaiseen ynähdykseen hamaan tulevaisuuteen.

Viikko sitten A myös oppi kierähtämään selältä vatsalle ja teki sitä useampana päivänä ahkerasti. Välillä homma suututti ja ympäri mentiin kauhean huudon kera. Sitten se yhtäkkiä unohtui koko kierähtely ja nyt hän ei edes yritä mihinkään suuntaan vaan muina poikina lekottelee selällään. Kääntymisen sijaan tulikin sitten saman tien jotain äidin mielestä vielä parempaa... eli jutut! Nyt sitä riittää, ölinää ja äpinää. Naurua ei vielä kuulu, mutta äänensävyjä on jo kuultu huolestuneesta ilakoivampaan. Vitsit kun ihanaa kommunikoida :)

Kivaa sunnuntaita! T. Söpö